Avainsana-arkisto: Luomakunta

Keväiset helmikuun terveiset Leuvenista!

20190216_164455.jpgOn aika jatkaa matkakertomustani, jonka aloitin viime viikolla. Saavuttuani Leuveniin haasteellisen matkani jälkeen elämä jatkui edelleen hyvin kiireellisenä. Tämä johtui pitkälti käytännön asioiden järjestämisestä: asunnon hankkimisesta, opintoasioiden järjestämisestä, ihmisten tapaamisesta, erilaisista hankinnoista… Edellä kuvatut kiireet eivät kuitenkaan muuta yhtä tosiasiaa: Leuven on mahtava paikka, paljon upeampi kuin osasin edes kuvitella.

Yleisvaikutelmaltaan Leuven on hyvin keskiaikainen ja länsieurooppalainen. Kirkkoja ja muita vanhoja ja koristeellisia rakennuksia on kaikkialla. Ympyränmuotoinen ydinkaupunki on pinta-alaltaan varsin pieni, halkaisijaltaan 2-3 km, minkä vuoksi kaupungin sisällä pystyy liikkumaan hyvin jalan oikeastaan minne tahansa. Koska kaupunki on vanha, mitään ruutukaavaa on turha odottaa, vaan kuten ohjaajani asian ilmaisi, kyseessä on keskiaikainen labyrintti.

Eräs huomattava piirre Leuvenissa on myös se, että kaupungissa sijaitsevan merkittävän katolisen yliopiston (KU Leuven) läsnäolo näkyy hyvin vahvasti: yliopisto omistaa paljon rakennuksia etenkin kaupungin keskustasta ja huomattavan opiskelijaväestön vuoksi joka paikassa näkee ilmoituksia opiskelijoille suunnatuista vuokrakämpistä. On vielä yksi asia, joka tuli heti selväksi: täällä ei ole talvi vaan Suomen mittapuulla jo ihan mukavasti edennyt kevät. Jatka lukemista Keväiset helmikuun terveiset Leuvenista!

Wolfhart Pannenbergin kehä – osa III

Viime artikkelissani tarkastelin Wolfhart Pannenbergin trinitaarista teologiaa, jonka ytimessä on Pojan erottautuminen Isästä ja asettuminen hänen alapuolelleen jo ennen hänen ihmiseksitulemistaan.

Tämä periaate hallitsee hänen ajatteluaan koskien myös Jumalan ja luodun todellisuuden välistä suhdetta ja kristologiaa. Tässä artikkelissa luon lyhyen katsauksen Pannenbergin kristologiseen ajatteluun, minkä jälkeen esitän kokoavia huomioitani Pannenbergin teologisesta systeemistä.

Jatka lukemista Wolfhart Pannenbergin kehä – osa III

Evoluutio, luominen ja kuolema – osa II

White bearded head of Darwin with the body of a crouching ape.Viime artikkelissani käsittelin nykyluonnontieteiden kristinuskolle asettamaa haastetta Raamatun ja katolisen kirkon opetusviran lausuntojen näkökulmasta. Nyt on aika kiinnittää huomio itse kysymykseen. Jos ihminen on kehittynyt miljoonien vuosien kuluessa luonnonvalinnan seurauksena muista elämänmuodoista, kuinka ymmärtää vanha kristillinen oppi, jonka mukaan kuolema tuli ihmisen ja luomakunnan osaksi vasta syntiinlankeemuksen seurauksena?

Eikö kristillisen käsityksen mukaan Jumalan hyväksi luomaan maailmaan ole tässä tapauksessa kuulunut alusta asti väkivalta ja ankara taistelu eloonjäämisestä? Eivätkö aggressiivisuus, himokkuus ja itsekkyys, joita kristityt ovat aina pitäneet lankeemuksen seurauksina, kuulu siis luonnostaan ihmisyyteen? Romuttaako evoluutioteoria näin ollen kristinuskon perustukset?

Jatka lukemista Evoluutio, luominen ja kuolema – osa II

Tuomas Akvinolainen – reliikki menneisyydestä vai realistinen vaihtoehto? – osa III

Tämän kolmiosaisen artikkelisarjan kahdessa edellisessä osassa olen esitellyt Tuomas Akvinolaisen ajattelun mielenkiintoisina pitämiäni yksityiskohtia. Vaikka nämä aiheet ovat käsitelleet hyvin laajasti olemista ja luomakuntaa, on niissä silti ollut aina hyvin teologinen sävy. Tuomaan ajattelussa Jumala on aina keskiössä, vaikka ensisilmäyksellä jokin käsiteltävä aihe, kuten aktuaalisen ja potentiaalisen välinen suhde, näyttäisikin puhtaasti luomakuntaan liittyvänä erotteluna.

Feser kertookin Tuomaan ajatteluun johdattelevan teoksensa Tuomaan elämästä kertovassa ensimmäisessä luvussa, että Tuomas oli niin omistautunut Jumalalle, että hän poistui oitis huoneesta, jos keskustelu kääntyi johonkin muuhun aiheeseen. On siis varsin ymmärrettävää, että hänen filosofisessa järjestelmässäänkin kaikki liittyy tavalla tai toisella tähän koko luomakunnan takana olevaan ensimmäiseen liikuttajaan.

Jatka lukemista Tuomas Akvinolainen – reliikki menneisyydestä vai realistinen vaihtoehto? – osa III

Paavi Franciscus ja evankelioimisen uusi vaihe – osa II: Laudato si’

Viime viikolla käsittelin paavi Franciscuksen ohjelmallista kehotuskirjettä Evangelii Gaudium, ja nyt on vuorossa hänen uusin, ympäristöasioita käsittelevä kiertokirjeensä Laudato si’.

Vaikka paavi ottaa kiertokirjeessään kantaa ihmiskunnan aiheuttamaan ekologiseen kriisiin, kirjeen tarkoituksena ei ole puhua pelkästään luonnonsuojelusta. Laudato si’ssä Franciscus toteuttaa samalla myös Evangelii Gaudiumissa esittämiään uutta evankeliointia koskevia periaatteita ja kehotuksia.

Laudato si’ on toki merkittävä kirje jo pelkästään sen aiheen takia: siinä paavi ottaa ensimmäistä kertaa ympäristöongelmat kiertokirjeensä pääteemaksi ja antaa aiheeseen selkeitä kannanottoja. Kuitenkaan monet asiat, joista Franciscus puhuu, ovat tuttuja jo paavien aiemmin julkaisemista teksteistä – kuten esimerkiksi Evangelii Gaudiumista.

Jatka lukemista Paavi Franciscus ja evankelioimisen uusi vaihe – osa II: Laudato si’

Nooa ja turmeltu paratiisi

Noah on vuonna 2014 valmistunut Darren Aronofskyn ohjaama elokuva, joka nimensä mukaisesti perustuu Raamatun kertomukseen Nooasta. Kyseessä ei kuitenkaan ole elokuva, joka pyrkisi esittämään Raamatun vedenpaisumuskertomuksen historiallisena tapahtumana, vaan elokuvasta on tietoisesti tehty fantasiaelokuva.

Tämän puolesta puhuvat esimerkiksi elokuvassa esiintyvät kivihirviöenkelit, maasta louhittava, hehkuva ja räjähtävä tzohar ja nykyaikana olennaisten ihmisen ja luonnon välistä suhdetta koskevan problematiikan siirtäminen sellaisenaan tämän Raamatun kertomuksen aiheeksi.

Noah yrittääkin tähän Raamatun kertomukseen perustuvan, tarkoituksella fiktiivisen tarinan avulla esittää meille nykyajan konkreettisessa todellisuudessa eläville ihmisille hyvin ajankohtaisen ja tärkeän sanoman. Elokuva on hyvin vaikuttava ja jännittävä, mutta myös varsin synkkäsävyinen.

Jatka lukemista Nooa ja turmeltu paratiisi