Kristinuskon mukaan jouluyö oli mullistava hetki ihmiskunnan historiassa. Silloin itse Jumala tuli ihmiseksi! Tämä tapahtuma, jossa muuttumaton tuli muuttuvaiseksi, ajaton ajalliseksi ja kuolematon kuolevaiseksi on suuruudessaan jotain sellaista, jota on vaikea käsittää. Voimme toki teologisilla määrittelyillä täysin oikeaoppisesti kuvata ja jotenkin hahmottaa tämän tapahtumakulun: Kolminaisuuden toinen persoona tuli ihmiseksi, jonka historia tuntee nimellä Jeesus Nasaretilainen.
Kuitenkin tämä huikea sanoma jättää meidät niin usein kylmäksi. Voimme ottaa sen vastaan uskolla ja tunnustaa sen totuuden, hyväksyä sen totena niin kuin jonkun matemaattisen tai luonnontieteellisen faktan. Vaikka tämä kaikki on ihan oikein, kristillisessä uskossa Jumalaan ei ole syvimmillään kysymys tästä.
Kristittyinä emme voi suhtautua Logoksen ihmiseksituloon samalla tavalla kuin siihen, että maapallo kiertää aurinkoa tai siihen, että 2+2=4. Emme voi vain lisätä inkarnaatiota totena pitämiemme asioiden luetteloon ja jatkaa jokapäiväistä elämäämme uhraamatta tälle asialle enää ajatustakaan.
Tämän kaksiosaisen artikkelisarjan edellisessä osassa ryhdyin pohtimaan Neitsyt Marian erityistä asemaa pelastushistoriassa käyttäen apunani Angelus-rukousta. Tämä rukous on mielestäni paitsi kaunis, myös kristuskeskeinen, minkä vuoksi se myös asettaa Marian aseman ja erityisominaisuudet oikeaan valoon suhteessa uskomme keskeiseen sisältöön, joka on Jumalan pelastustyö Jeesuksessa Kristuksessa.
Jumalapuhetta 