Synnyttämisen teologia

Ihminen on Jumalan kuva. Tämä on kristillisen ihmiskuvan peruslähtökohta. Tämän Jumalan kuvallisuuden tärkeä seuraus on, että ihminen on jumalakykyinen – hänellä on yhteys Jumalaan ja hänen sisimmässään on kaipaus häntä kohtaan. Toinen tapa lähestyä Jumalan kuvallisuutta on tarkastella ihmisen ominaisuuksia ja havaita niissä merkkejä ihmisen Luojasta.

Synnyttämisessä näemme mielestäni hyvin olennaisesti Jumalan kuvallisuuden. Kristinuskon mukaan Jumala on synnyttävä Jumala: Kolminaisuuden sisäinen elämä perustuu Isän ja Pojan – Synnyttäjän ja Synnytettävän väliselle suhteelle Pyhässä Hengessä.

Kuvatessaan tätä suhdetta kirkkoisä Origenes kehitteli opin Pojan ikuisesta syntymästä. Hänen mukaansa Isä ja Poika ovat keskenään niin läheisessä suhteessa, että synnyttäessään Poikaa Isä ei ole koskaan päästänyt häntä itsestään irti, vaan synnyttää tätä ikuisesti. Jumala on siis ikuisesti synnyttävä (Daniélou 1961, 346).

Advertisement

Muutoksen tuulet

Vaikka jumalapuheen kohteena olevat aiheet ovat enimmäkseen pysyviä ja muuttumattomia, itse teologi elää kuitenkin todellisuudessa, jossa tilanteet ja olosuhteet ovat välistä hyvinkin vaihtelevaisia ja muuttuvaisia.

Tämä muuttuva todellisuus jättää jokaiseen jälkensä, toivon mukaan auttaa meitä näkemään asioita uudessa ja tuoreessa valossa ja näin ehkä auttaa meitä matkallamme kohti Jumalan syvällisempää tuntemista.

Jotkin muutokset saavat meitä priorisoimaan elämäämme uudella tavalla ja saattavat aiheuttaa muutoksia aikatauluihimme.