Frozen II: Evankeliumi pähkinänkuoressa

Frozen II.jpg Katsoin syksyllä tyttäreni Elsan kanssa Disneyn Frozen-elokuvan (elokuvalla ei ole mitään yhteyttä tytön nimeen). Olin katsonut sen joskus aiemminkin, mutta yllätyin elokuvan loppuratkaisun kristillisyydestä:

Päähenkilö, jonka jäätymisen voi estää ainoastaan ”tosi rakkauden teko”, hylkää mahdollisuuden pelastumisesta ”tosi rakkauden suudelman” avulla ja päättää uhrata itsensä pelastaakseen sisarensa. Hän jäätyy, mutta herää takaisin eloon, mikä paljastaa sen, että tämä vaadittu ”tosi rakkauden teko” ei ole perinteikäs tosi rakkauden suudelma, kuten kaikki elokuvassa ovat olettaneet, vaan uhrautuminen toisen puolesta.

Frozenin Anna toimii siis eräänlaisena Kristus-hahmona: uhraa itsensä, mutta herää takaisin eloon, paljastaen näin rakkauden todellisen luonteen!

Kuten sanoin, olin tästä yhtäläisyydestä yllättynyt ja vaikuttunut, mutta kun kävin tapaninpäivänä tyttäreni kanssa katsomassa Frozen II:n, kristillisen uskonsisällön kaiku tuntui hyvin vähäiseltä valonpilkahdukselta ensimmäisessä elokuvassa, jossa kuitenkin loppujen lopuksi on melko vähän syvyyttä tai edes pitkälle mietittyä juonta.

Frozen II:ssa Kristus-hahmo on Elsa, mutta tällä kertaa koko juonikuvio oli oikeastaan jokaisen aspektinsa puolesta kristillisen ilosanoman inspiroima! Ymmärrän, että tämä väite kuulostaa suureelliselta ja epäuskottavalta, ja omistankin tämän kirjoitukseni sen perustelemiselle.

VAROITUS: En säästä lukijaa minkäänlaisilta juonipaljastuksilta, joten jos et ole katsonut elokuvaa, kannattaa lopettaa lukeminen tähän.

Lähtökohta

Frozen II aloittaa elokuvan ensimmäiseen osaan nähden kaukaa menneisyydestä. Arendelin kuninkaana on Elsan ja Annan isoisä, joka tapaa saamelaisia muistuttavan ”Pohjan väen”. Hän on elokuvan pääpahis, vaikka tämä selviääkin vasta loppupuolella. Hänen juonenaan oli rakentaa Pohjan väen alueelle suuri pato muka ystävyyden lahjaksi, mutta oikeana tarkoituksena on viedä heidän maansa.

Kansat tapaavat salaperäisten henkien asuttamassa pyhässä lehdossa, jossa kuningas murhaa Pohjan väen päällikön, mikä johtaa aseelliseen kahakkaan. Tästä henget eivät ole ollenkaan mielissään ja sulkevat lehdon ja sinne jääneet mystiseen sumuun, joka toimii läpipääsemättömänä voimakenttänä.

Taistelun tiimellyksestä Pohjan väkeen kuuluva Elsan ja Annan tuleva äiti kuitenkin pelastaa arendelilaisten nuoren prinssin hengen ja vie hänet pois lehdosta. Palkinnoksi tästä hyvästä teosta henget antavat hänen ensimmäiselle lapselleen sisäsyntyiseksi tehtäväksi korjata tilanne ja lisäksi siihen tarvittavat taikavoimat. Tämä lapsi on tietenkin Elsa.

Ennen kuin juuri mitään tästä kuviosta on selvinnyt katsojalle, Elsa kuulee salaperäistä laulua, joka houkuttelee häntä lähtemään henkien sulkemaan laaksoon. Henkiä on viisi: yksi kullekin elementille (vesi, tuli, ilma, maa) ja lisäksi salaperäinen viides henki. Juuri tämä viides henki kutsuu Elsaa. Hän haluaa tietää totuuden menneisyydestään ja itsestään ja vastaa henkien kutsuun, minkä seurauksena Arendel joutuu henkien aiheuttamien luonnonmullistusten kohteeksi. Elsa lähtee matkalle kohti pyhää metsää jo ensimmäisestä elokuvasta tuttujen Annan, Kristoffin, Olafin ja Sven-poron kanssa.

Uhraus, sovitus ja pelastus

Kelaan esityksessäni kohtaan, jossa Elsa viimein pääsee perille jääluolaan, jonne henget häntä kutsuvat. Hän saa tietää totuuden menneisyydestä ja siitä, miten tilanne korjataan: Arendelin kuninkaan petoksen symboliksi noussut pato pitää tuhota. Koska se päästää hyökyaallon suoraan Arendeliin, tämä tarkoittaa sen tuhoa, mutta vääryys on silti oikaistava.

Saatuaan tämän tiedon Elsa muuttuu jääksi, mutta samalla lähettää saamansa ilmestyksen Annalle, joka lopulta tuhoaa padon. Elsan kuolema oli mielestäni hyvin toteutettu dramaattinen kohtaus, johon liittyi myös Elsan ”luoman” lumiukko-Olafin hajoaminen hiutaleiksi Annan käsivarsilla. Samalla tulee selväksi, että Elsaa kutsunut viides henki oli Elsa itse!

Padon murruttua Elsa herää jälleen eloon ja menee hevoshahmoisella vesihengellä ratsastaen pelastamaan Arendelin jäävoimillaan juuri ennen kuin hyökyaalto iskeytyy siihen. Henget katsoivat, että Arendel ansaitsee jäädä. Henkiin herännyt Elsa taikoo myös Olafin takaisin eloon. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Yhtäläisyys kristilliseen evankeliumiin

Edellä kertaamani Frozen II:n juonen monet viittaukset kristinuskon pääsisältöön eivät luultavasti ole jääneet lukijalta huomaamatta, mutta avaan ne siitä huolimatta.

Ensinnäkin lähtökohtana on tilanne, joka vaatii ihmisten pahuudesta syntyneen tilanteen korjaamista. Ihmistä korkeampi voima antaa eräälle tietylle lapselle tämän tehtäväksi jo sikiämisessä, sekä myös tämän tehtävän toteuttamiseen tarvittavan erityislaatuisuuden. Yhtäläisyyksiä Kristukseen ei tarvitse kaukaa hakea.

Koska Frozen II:ssa Elsa saa taikavoimansa äitinsä rakkaudellisen teon ansiosta, kuviossa voi nähdä myös mariaanisen elementin: kristinuskon mukaan enkeli ilmoitti Marialle tämän tulevan Herran äidiksi, mikä tapahtui Marian suostuttua Jumalan tahtoon.

Myös itse Elsan tehtävä muistuttaa perusteitaan myöten Kristuksen pelastustyötä. Henki, joka Elsaa kutsuu, onkin sisimmiltään Elsa itse, samoin kuin Jeesus, joka tahtoo toteuttaa Isän tahdon, on itse Jumala. Saadakseen aikaan hyvityksen tehdystä pahasta teosta Elsa joutuu uhraamaan itsensä. Tämä vaadittu hyvitys myös tarkoittaa kuninkaansa synnin kollektiivisesti jakavan Arendelin tuhoa. Elsa kuitenkin herää henkiin, minkä seurauksena myös Arendel pelastuu, kun sovitus, eli padon tuhoaminen, on toteutettu.

Samalla tavalla Kristus uhrasi itsensä ottaen pois maailman synnin, ja ylösnousemuksellaan on pelastanut häneen turvautuvat synnin palkalta, joka on kuolema.

Lopuksi

Lukijan mielessä saattaa herätä skeptinen kysymys: miksi Disneyn kaltainen kasvoton suuryritys, joka tekee tällä hetkellä rahaa lähinnä ison tuotannon tehostemätöillä ja pistää lihoiksi omia rakastetuimpia klassikoitaan (kuten Kaunotar ja Hirviö, Aladdin ja Leijonakuningas) tekemällä niistä sieluttomia uudelleenlämmittelyjä, tekisi huippusuositun Frozen-leffan jatko-osasta kristillisen evankeliumin prinsessaleffasovellutuksen?

Varmaa vastausta tähän en voi tietää, mutta näen, että kaikki nämä edellä luettelemani yhtäläisyydet eivät voi olla sattumaa. Tai jos ovat, niin väittäisin silti, että kristilliset elementit ovat vaikuttaneet kirjoittajien mielissä vähintäänkin alitajuisesti.

Pohditaan kuitenkin hetki vaihtoehtoa, että Frozen II:n käsikirjoittajat olisivat tietoisesti ottaneet vaikutteita kristinuskosta; Kristinuskon suuri kertomus on kiistatta vaikuttava narratiivi sovituksesta, uhrauksesta ja kuoleman voittamisesta. Tästä on osoituksena jo se, että kristinusko on ollut vuosisatojen ajan ja on edelleen maailman suurin uskonto. Sen sanoma on siis puhuttellut ihmisiä vuosisadoista toiseen. Kristinusko on myös muovannut länsimaista kulttuuria hyvin perustavalla tavalla.

Onko siis ihme, että tarinankertojat ottavat siitä vaikutteita?

Frozen II voi siis antaa toivoa siihen, että jos Disney osaa käyttää kristinuskon keskeistä kertomusta vaikuttavan animaatioelokuvan tekemiseen, kenties myös me kristityt osaamme tuoda sen esille siten, että ihmiset näkisivät sen antavan vastauksia elämän suuriin kysymyksiin ja näyttävän suunnan heidän elämälleen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s