Pahan ongelma – kuin maailmankaikkeuden ojentama keskisormi

Job. Jacopo Vignali, n. 1621.Jo vuosien ajan olen ollut täysin varma Jumalan olemassaolosta, enkä edes muista milloin asiasta on viimeksi ollut mielessäni edes pientä kiusoittelevaa epäilyksen häivääkään. Tämä vakuuttuneisuus on pääasiallisesti luonteeltaan ”sisäistä vakuuttuneisuutta”, jonka uskon olevan Pyhän Hengen aikaansaamaa.

Tällä tarkoitan sitä, että vaikka pidän joitain argumentteja Jumalan olemassaolon puolesta hyvinä ja vakuuttavina (esim. kosmologinen argumentti), en ole oikeastaan koskaan ollut älyttömän kiinnostunut Jumalan olemassaolon todistamisesta. Henkilökohtaisesti vain uskon Jumalan olemassaoloon niin selvänä asiana, että voin sanoa olevani asiasta täysin varma.

Kuitenkin tässä maailmassa on olemassa yksi hämmentävä tekijä, joka ei näytä sopivan kuvaan ja johon en ole löytänyt yhtään tyydyttävää selitystä: nimittäin pahan ongelma. Vaikka, kuten sanoin, olen henkilökohtaisesti täysin varma Jumalan olemassaolosta, pahan ongelma on kuin maailmankaikkeuden ojentama keskisormi.

Vaikka sanoin, että en ole löytänyt pahan ongelmaan yhtään tyydyttävää selitystä, en tarkoita, että pahan olemassaolo olisi mielestäni loogisessa ristiriidassa Jumalan olemassaolon kanssa. Mikäli näin olisi, Jumalaa ei yksinkertaisesti voisi olla olemassa. Tarkoitan, että en ole törmännyt yhteenkään selitykseen, joka antaisi tyydyttävän vastauksen kysymykseen: ”miksi hyvä Jumala sallii niin paljon pahaa?” Henkilökohtaisesti olenkin taipuvainen ajattelemaan, että tätä ongelmaa ei edes pitäisi ryhtyä selittämään. Tässä pari ajatusta: Jatka lukemista Pahan ongelma – kuin maailmankaikkeuden ojentama keskisormi

Mainokset

Kesän kuulumiset ja syksyn alku

Kuten jotkut ovat ehkä huomanneet, tällä blogilla on vallinnut huhtikuun lopusta asti täydellinen hiljaisuus. Tämä ei johdu siitä, että olisin menettänyt kiinnostukseni teologiaan tai että ideat olisivat lopussa. Sen sijaan syynä ovat monenlaiset kiireet. Lisäksi päätimme Katolista hapatusta-blogilla pitää kunnollisen kesätauon ja tämä tuli vallitsevaksi tilaksi myös Jumalapuhetta-blogilla kuin itsestään.

Toukokuussa en kiireiltäni ehtinyt kirjoittaa julkaisua, ja sen jälkeen ajattelin joka tapauksessa pitää kesätauon kirjoittelusta. Alkukesän menoista mainittakoon 12.5. Katolista hapatusta-blogitiimin kanssa järjestämämme kaikkien aikojen ensimmäinen hapatuspäivä ja 24–26.5. Chicagossa järjestetty North American Patristics Societyn (NAPS) konferenssi, johon osallistuin tänä vuonna toista kertaa. Nämä molemmat tapahtumat sujuivat oikein hyvin. Viime kerralla matkustin Chicagoon väitöskirjaohjaajani Timo Nisulan kanssa, minkä vuoksi tämän matkan tekeminen yksin oli uusi ja kasvattava kokemus.

Kesän aikana hapatustiimissämme tapahtui suuria muutoksia: allekirjoittaneen, Emil Antonin ja Oskari Juurikkalan lisäksi blogiamme pitävät tästä syksystä lähtien myös TM Joona Korteniemi ja TT Juho Sankamo. Luvassa on siis asiantuntevia ja toivon mukaan myös kiinnostavia juttuja.

Kesän lopuksi osallistuin Åbo Akademin Turussa 23–24.8. järjestämään konferenssiin, jonka otsikkona oli Religious Polemics and Encounters in Late Antiquity: Boundaries, Conversions and Persuasion. Takana on siis vaiherikas kesä ja edessä toivon mukaan hedelmällinen ja tuottelias syksy.

Näin lopuksi haluan toivottaa oikein hyvää alkanutta syksyä kaikille lukijoilleni!

John Lennon ja Jeesus

File:JohnLennonpeace.jpgEn ole koskaan ollut Beatles-fani, vaikka pidänkin kovasti kyseisen yhtyeen musiikista. Olen kirjoittanut tällä blogillani aiemminkin The Beatles-aiheisen jutun. Siinä käsittelin John Lennonin (1940–1980) ateistista ”Imagine”-kappaletta, jossa visioidaan muun muassa maailmasta ilman uskontoa. Tämän uskonnonvastaisen laulun lisäksi Lennon muistetaan usein myös hänen aikanaan kohua herättäneestä möläytyksestään, jonka mukaan The Beatles on suositumpi kuin Jeesus. Tältä pohjalta voisi ajatella, että hän olisi ollut uskontoon ylimielisen väheksyvästi suhtautunut maallistunut taiteilija.

Tämän vuoksi yllätyin kun sattumalta selailin Steve Turnerin kirjaa The Beatles ja usko rakkauteen (Kirjapaja 2008, 362 s.), jossa valotetaan yhtyeen jäsenten ajatuksia liittyen uskontoon ja elämän tarkoitukseen. Kirjan mukaan The Beatlesin jäsenistä nimenomaan John Lennon oli kiinnostunut uskonnosta ja erityisesti Jeesuksesta. Tässä artikkelissa haluankin tuoda esiin Turnerin kirjan pohjalta joitain yllättäviä piirteitä tästä lahjakkaasta ja kuuluisasta muusikosta, joka ilmeisesti oli omalla tavallaan vilpitön etsijä.

Jatka lukemista John Lennon ja Jeesus

Augustinolainen Cogito?

File:Frans Hals - Portret van René Descartes.jpgYksi länsimaisen filosofian historian tunnetuimpia lauseita lienee ”Cogito, ergo sum” (”ajattelen, siis olen”). Näillä kuuluisilla sanoilla ranskalaisfilosofi René Descartes (1596–1650) pyrki ratkaisemaan häntä alati piinanneen skeptisen kysymyksen siitä, voiko mikään tieto olla varmaa. Hänen mukaansa tämän haasteen kestää vain tietoisuus siitä, että jotta joku voisi ylipäätään pohtia tätä kysymystä, hänen täytyy olla olemassa.

Jo Descartesin ajoista lähtien hänen oivallustaan kohtaan on esitetty kritiikkiä, jonka mukaan se ei ole kovinkaan omaperäinen. Kriitikoiden mukaan olennaisilta osin saman vastauksen skeptisismin haasteeseen oli nimittäin esittänyt jo kirkkoisä Augustinus (354–430) yli 1200 vuotta ennen Descartesia.

Augustinuksen argumentti skeptikkoja vastaan kuuluu: ”Si enim fallor, sum” (”jos näet erehdyn, olen”) (Civ. Dei 11,26). Hänen pointtinsa on, että vaikka aistihavainnot ympäröivästä maailmasta olisivat kuinka pettäviä tahansa, tällä tavalla erehtyväkin voi varmasti tietää olevansa olemassa, sillä jos ei ole olemassa, ei voi myöskään erehtyä.

Descartesin ja Augustinuksen argumentit kieltämättä muistuttavat hyvin paljon toisiaan, mutta tästä huolimatta niiden yksioikoinen samaistaminen ei tee oikeutta itse argumenteille. Samankaltaisuudesta huolimatta niin argumenttien vastustamat skeptisismin muodot, argumenttien taustaoletukset kuin niistä vedetyt johtopäätöksetkin eroavat toisistaan niin huomattavasti, että ”augustinolaisesta cogitosta” puhuminen on harhaanjohtavaa.

Jatka lukemista Augustinolainen Cogito?

Onko tiedon lisääntyminen uhka teismille?

Jokin aika sitten katsoin Veritas forumin järjestämän debatin aiheesta ”Miksi ihmiset yhä uskovat Jumalaan?” Keskustelun osapuolina olivat avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja Turun yliopistosta ja dogmatiikan professori Miikka Ruokanen Helsingin yliopistosta. Dialogi oli luonteeltaan oikein hyvähenkinen ja leppoisa.

Ahkerasti maailmankatsomusten väliseen ajatustenvaihtoon osallistunut Valtaoja on Suomen tunnetuimpia ateisteja, tai pikemminkin ateismiin päin kallellaan olevia agnostikkoja. Heti kärkeen täytyy sanoa, että mielestäni dialogissa suoriutui erityisen hyvin juuri Valtaoja. Sen sijaan että hän olisi vaikuttanut uskontoja ylimielisesti halveksivalta tiedemieheltä, hän antoi itsestään ystävällisen ja maanläheisen kuvan. Tämä positiivinen eetos antoi myös hänen puheisiinsa retorista lisätehoa.

En tässä artikkelissani mene tarkemmin keskustelussa käsiteltyyn aiheeseen, vaan kiinnitän huomioni erääseen tärkeään yksityiskohtaan, joka tuli esille Valtaojan aloituspuheenvuorossa. Yksi tilaisuuden järjestäjien antamista ennakkotiedoista oli, että teististen uskontojen kannattajien määrä on maailmanlaajuisesti kasvussa. Valtaoja huomioi tämän faktan sanomalla (linkin takaa löytyvän videon kohdassa 5:05–14:50), että kristittyjen määrän kasvu tulee pääasiassa Afrikasta ja Aasiasta, mutta länsimaissa sisällöltään hyvin epämääräinen hengellisyys on tiedon kasvamisen myötä yhä enenevässä määrin syrjäyttämässä teistisen jumalakuvan.

Jatka lukemista Onko tiedon lisääntyminen uhka teismille?

Mieheksi ja naiseksi – sukupuoli ja kristillinen ihmiskuva

Edellisessä luennossani käsittelin gender-ideologiaa ja sen teoreettista taustaa. Kaikki varmaan huomasivat, että tämä ideologia pitää sisällään näkemyksiä, jotka ovat kristilliselle ihmiskuvalle hyvin vieraita tai jopa täysin vastakkaisia. Kuten lopuksi toin esiin, samaa mieltä on myös esimerkiksi paavi ja hänen kanssaan monet huomattavat kirkonmiehet. Ei kuitenkaan riitä, että esitellään kanta, jonka kanssa ollaan eri mieltä, ellei ole selkeää kuvaa myös siitä, miten asiat ovat kristillisestä näkökulmasta. Sukupuolta ja sukupuolisuutta koskevan katolisen opetuksen kertaaminen voi auttaa meitä myös näkemään paremmin vaaranpaikat myös tänään aiheena olevassa gender-ideologiassa.

Kristillisen ihmiskuvan ytimessä on raamatullinen näkemys ihmisestä Jumalan kuvana. Jo Raamatun alkulehdillä sanotaan, että Jumala loi ihmisen kuvakseen, ja samassa yhteydessä todetaan, että hän loi heidät myös mieheksi ja naiseksi. Se, mikä tässä on erityisen tärkeää tänään käsiteltävän aiheen kannalta, on, että Raamatun mukaan sukupuolisuus, eli mieheys ja naiseus, on yhdessä Jumalan kuvallisuuden kanssa kiinteä osa ihmisluontoa. Lisäksi on hyvä huomata, että toisin kuin gender-ideologian piirissä ajatellaan, sukupuoli ei ole pelkästään ihmisten kehittelemä käsite, vaan osa Jumalan tarkoitusta ja luomistyötä. Näin ollen se ei ole sorron väline, vaan osa Jumalan luomaa hyvää luomakuntaa.

Jatka lukemista Mieheksi ja naiseksi – sukupuoli ja kristillinen ihmiskuva