Kokemuksia katolisuudesta maallistuneessa Belgiassa

Ennen tänne tuloani ja täällä oloni aikana olen kuullut useammalta taholta, että belgialainen yhteiskunta on pahasti maallistunut. Tämä on varmasti totta. Esimerkiksi Wikipedian mukaan belgialaisista enää vain hieman puolet ovat katolilaisia ja kirkossa käyminen on laskemaan päin. Lisäksi Belgian katolinen kirkko on kuulemma naapurimaansa Saksan tavoin katolisessa mittakaavassa hyvin liberaali.

Tätä taustaa vasten olen kuitenkin iloisena pistänyt merkille monia yksityiskohtia, jotka kertovat siitä että pahemminkin voisi olla. Olen ottanut tavakseni käydä arkena kirjastosta lähtiessäni tai muuten vain kaupungilla asioidessani käydä pikaisesti keskellä kaupunkia sijaitsevan Sint-Pieterskerkin sakramenttikappelissa, ja on ollut ilo huomata, että yhtenäkään kertana en ole ollut ainoa, joka on käynyt hiljentymässä kaikkein pyhimmän sakramentin äärellä.

Myös messussa käyminen on ollut positiivinen yllätys. Tavallisesti olen käynyt Sint-Kwintenskerkin englanninkielisissä messuissa, mutta eilen kun tätä messua ei järjestetty, kävin edellä mainitsemani Pietarinkirkon hollanninkielisessä messussa. Tässä messussa paikallisväri näkyi paljon selvemmin kuin kansainvälisemmän englanninkielisen messuyhteisön messuissa, ja täytyy sanoa, että tähän belgialaisen katolisuuden erityispiirteisiin törmääminen oli yhtä aikaa ilahduttava ja hämmentävä kokemus.

Advertisement

Onko tiedon lisääntyminen uhka teismille?

Jokin aika sitten katsoin Veritas forumin järjestämän debatin aiheesta ”Miksi ihmiset yhä uskovat Jumalaan?” Keskustelun osapuolina olivat avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja Turun yliopistosta ja dogmatiikan professori Miikka Ruokanen Helsingin yliopistosta. Dialogi oli luonteeltaan oikein hyvähenkinen ja leppoisa.

Ahkerasti maailmankatsomusten väliseen ajatustenvaihtoon osallistunut Valtaoja on Suomen tunnetuimpia ateisteja, tai pikemminkin ateismiin päin kallellaan olevia agnostikkoja. Heti kärkeen täytyy sanoa, että mielestäni dialogissa suoriutui erityisen hyvin juuri Valtaoja. Sen sijaan että hän olisi vaikuttanut uskontoja ylimielisesti halveksivalta tiedemieheltä, hän antoi itsestään ystävällisen ja maanläheisen kuvan. Tämä positiivinen eetos antoi myös hänen puheisiinsa retorista lisätehoa.

En tässä artikkelissani mene tarkemmin keskustelussa käsiteltyyn aiheeseen, vaan kiinnitän huomioni erääseen tärkeään yksityiskohtaan, joka tuli esille Valtaojan aloituspuheenvuorossa. Yksi tilaisuuden järjestäjien antamista ennakkotiedoista oli, että teististen uskontojen kannattajien määrä on maailmanlaajuisesti kasvussa. Valtaoja huomioi tämän faktan sanomalla (linkin takaa löytyvän videon kohdassa 5:05–14:50), että kristittyjen määrän kasvu tulee pääasiassa Afrikasta ja Aasiasta, mutta länsimaissa sisällöltään hyvin epämääräinen hengellisyys on tiedon kasvamisen myötä yhä enenevässä määrin syrjäyttämässä teistisen jumalakuvan.