Ylösnousseen kosketuskammo

Maria seisoi haudan ovella ja itki. Siinä itkiessään hän kurkisti hautaan ja näki, että siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut, istui kaksi valkopukuista enkeliä, toinen pääpuolessa ja toinen jalkopäässä. Enkelit sanoivat hänelle: ”Mitä itket, nainen?” Hän vastasi: ”Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu.” Tämän sanottuaan hän kääntyi ja näki Jeesuksen seisovan takanaan, mutta ei tajunnut, että se oli Jeesus. Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?” Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja sanoi: ”Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois.”

Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Maria.” Maria kääntyi ja sanoi: ”Rabbuuni!” – se on hepreaa ja merkitsee: opettajani. Jeesus sanoi: ”Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo.” Magdalan Maria riensi opetuslasten luo ja ilmoitti: ”Minä olen nähnyt Herran!” Sitten hän kertoi, mitä Herra oli hänelle sanonut. (Joh. 20:11–18)

Yllä on Johanneksen evankeliumissa kerrottu versio tyhjän haudan löytämisestä ja ylösnousseen ilmestymisestä Magdalan Marialle. Yksi erikoinen yksityiskohta tässä kertomuksessa on, että Jeesus kieltää Mariaa koskettamasta itseään. Tämä on kirvoittanut kirkon saarnamiesten parissa erilaisia tulkintoja läpi kirkon historian. Miksi Jeesus ei sallinut Marian koskettaa itseään, vaikka vähän myöhemmin (Joh. 20:27) antaa siihen mahdollisuuden epäilevälle Tuomaalle?

Ylösnoussut ja naisen kosketus

Joku voisi sanoa, että Jeesuksen kiellolla oli jotain tekemistä koskettajan sukupuolen kanssa: ”kauniimpaa sukupuolta” edustava Maria ei saanut koskettaa Jeesusta, vaikka se oli vähän myöhemmin sallittua miespuoliselle Tuomaalle. Vaikka tämä selitys tuntuu modernin ajan kasvatista erikoiselta, oli se varmasti monen varhaiskristityn mielessä. Esimerkiksi varhaiskristillistä Tuomas-kirjallisuutta edustavassa Tuomaan evankeliumissa Magdalan Marian sukupuoli koetaan ongelmana hänen opetuslapseutensa kannalta:

Simon Pietari sanoi heille: ”Maria saa lähteä pois joukostamme. Ei naisista ole perimään elämää.” Jeesus sanoi: ”Minä johdatan häntä ja teen hänestä miehen. Sitten hänestäkin tulee elävä henki, teidän miesten kaltainen. Jokainen nainen, joka tekee itsensä mieheksi, pääsee sisälle taivasten valtakuntaan. (Tuomaan evankeliumi, 114)

Maria tai kukaan muukaan nainen sai olla Jeesuksen seuraaja vain sillä ehdolla, että hän ”tekee itsensä mieheksi”, mitä tämä sitten ikinä tarkoittaakaan. Useat kirkolliset raamatunselittäjät ovat kuitenkin lähteneet linjalle, jonka mukaan Jeesuksen kiellolla ei ole mitään tekemistä Marian sukupuolen kanssa. Esimerkiksi Augustinus tulkitsee tätä kohtaa seuraavasti:

Siksi Jeesus kielsi myös Mariaa koskemasta itseään ja sanoi: ”Älä koske minuun. Minä en ole vielä noussut Isän luo” (Joh. 20:17). Mitä tämä oikein on? Jeesus antoi opetuslasten koskea itseään, mutta kielsi Mariaa? Eikö sama Jeesus sanonut epäilevälle opetuslapselle: ”Ojenna kätesi ja koske haavojani” (Joh. 20:27)? Eihän hän suinkaan ollut vielä noussut Isän luo. Miksi hän siis kielsi Mariaa sanomalla: ”Älä koske minuun. Minä en ole vielä noussut Isän luo.”

Pitäisikö muka kuvitella, että häntä ei pelottanut miesten kosketus, mutta naisia hän pelkäsi? Hänen kosketuksensahan puhdistaa kaiken lihan. Pelkäisikö hän muka niiden kosketusta, joille hän tahtoi ensimmäisenä näyttäytyä? Eikö hänen ylösnousemuksensa tullut miesten tietoon naisten kertomana, niin että käärme kukistettiin näin käänteisellä tavalla? Kuolemastahan kerrottiin ensimmäiselle ihmiselle aikanaan naisen kautta, ja nyt elämä ilmoitettiin miehille naisen kautta.

Syy siihen, ettei Kristus halunnut itseään kosketettavan, oli se, että hän tahtoi kosketuksen olevan hengellistä. Hengellinen kosketus syntyy puhtaasta sydämestä. Se, joka ymmärtää Kristuksen Isän vertaiseksi, koskee häntä puhtaalla sydämellä. Se, joka ei vielä ymmärrä häntä puhtaalla sydämellä. Se, joka ei vielä ymmärrä Kristuksen jumaluutta, on päässyt Kristuksen tuntemisessa lihaan saakka, mutta ei vielä jumaluuteen saakka. Mitä hienoa siinä on, että koskee Jeesusta tavalla, jolla häntä koskivat myös ne ihmiset, jotka ristiinnaulitsivat hänet? Se taas on suurta, että ymmärtää Sanan olevan Jumala, Jumalan luona jo alussa, ja että kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan. (Saarnoja Ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä 3,2)

Augustinuksen tulkinnan mukaan ero Marian ja Tuomaan välillä oli siinä, että Maria halusi koskettaa Jeesusta opettajanaan, jonka hän oli tuntenut ennen hänen kuolemaansa ja ylösnousemustaan, kun taas Tuomaalta ylösnousseen Kristuksen ilmestyminen kirvoitti tunnustuksen ”Minun Herrani ja Jumalani!” (Joh. 20:28). Samoilla hengellisen raamatuntulkinnan urilla etenee myös Joseph Ratzinger teoksessaan Dogma und Verkündigung (engl. Dogma and Preaching) (Ratzinger 2011, 302).

Taivaaseen astuminen evankeliumeissa ja Apostolien teoissa

Vaikka tämä selitys onkin monella tapaa hyvä ja kekseliäs, se ei onnistu vastaamaan kaikkiin kertomuksen herättämiin kysymyksiin. Miksi Jeesus itse antaa selitykseksi kosketuskiellolleen, että hän ei ole vielä noussut Isän luo? Miksei sama selitys päde Tuomakseen?

Ongelma vaikuttaa kiperältä, mutta on syytä kysyä, kuinka suurelta osin se nousee itse tekstistä ja kuinka suurelta osin lukijan taustaoletuksista. Vaikein tekstin tulkinnallinen ongelma on nimittäin se, että Jeesuksen kiellolleen antama syy (”Minä en ole vielä noussut Isän luo”) ei päde enää Tuomakseen, vaikka, kuten Augustinus huomauttaa, Jeesus ei opetuslapsille ilmestyessään vielä ollut noussut Isän luo.

Vai oliko? Mihin tämä oletus oikeastaan perustuu? Johanneksen evankeliumissa ei nimittäin puhuta artikkelini alussa lainattujen Jeesuksen sanojen lisäksi mitään Jeesuksen taivaaseen astumisesta.

Sen sijaan Augustinuksen ja muiden kristillisten raamatuntulkitsijoiden oletus siitä, että Jeesus ei ollut vielä noussut Isän luo ilmestyessään epäilevälle Tuomaalle, pohjautuu Luukkaan Apostolien teoissa esittämään kronologiaan, jonka mukaan Jeesus ”näyttäytyi heille [apostoleille] neljänkymmenen päivän aikana useasti ja puhui Jumalan valtakunnasta” (Ap.t. 1:3), minkä jälkeen hänet otettiin taivaaseen.

Kronologia, jonka mukaan kaikki ylösnousseen ilmestymiset (Paavalin kokemaa ilmestystä lukuun ottamatta) tapahtuivat neljänkymmenen ylösnousemuksen jälkeisen päivän aikana, on siis Luukkaan erityiskorostus, eikä sitä esiinny muilla evankelistoilla.

Markuksen evankeliumin lopun lisäyksessä mainitaan Luukkaan evankeliumin kanssa yhtäpitävästi ylösnousseen ilmestymiset Magdalan Marialle, kahdelle kaupungista pois kaupungista kulkevalle opetuslapselleen (vrt. Luuk. 24:13–35) ja lopulta yhdelletoista opetuslapselleen, minkä jälkeen ”hänet otettiin taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle” (Mark. 16:19).

Kuitenkaan tässä Markuksen evankeliumin lisäyksessä ei anneta näille tapahtumille tarkkoja aikamääreitä, vaan kahdelle matkaa taittavalle opetuslapselle Jeesus ilmestyy ”tämän jälkeen” (Mark. 16:12) ja ”viimein” (Mark. 16:14) yhdelletoista opetuslapselleen.

Ylösnousseen kosketuskammo ja taivaaseen astuminen

Johanneksella Jeesuksen kosketuskieltoa seuraavat sanat: ”Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo” (Joh. 20:17). Koska taivaaseen astumisesta piti erikseen ilmoittaa opetuslapsille, on syytä olettaa, että se tapahtui kun kukaan ei ollut näkemässä. Tämän Jeesuksen ilmoituksen myötä on myös luontevaa olettaa, että Johanneksella taivaaseen astuminen tapahtui heti Marialle ilmestymisen jälkeen.

Näin ollen Jeesuksen kosketuskielto ei koskenut nimenomaan Mariaa tai naisia, vaan kaikkia ihmisiä, kunnes hän oli noussut Isän luo. Kun tämä oli luultavasti jakeen 17 jälkeen tapahtunut, hän saattoi sanoa viikon päästä (Joh. 20:26) Tuomakselle ”Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!” (Joh. 20:27).

Sitä, miksi ylösnousseeseen Jeesukseen ei saanut koskea ennen taivaaseen astumistaan, ei Johanneksen evankeliumissa selitetä. Tämä erikoinen kohta on myös mielenkiintoisessa jännitteessä Luukkaan evankeliumin kanssa, jonka mukaan ylösnoussut Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen (Luukkaan kronologian mukaan ennen taivaaseen astumistaan) ja sanoi:

 

”Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, kuin te näette minussa olevan.” Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: ”Onko teillä mitään syötävää?” He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi. (Luuk. 24:38–43)

Luukkaan evankeliumissa koskettaminen ei siis ollut mikään ongelma ylösnousseelle, vaikka hän ei vielä ollutkaan astunut taivaaseen. Luukkaalla tätä ylösnousseen ruumiillista ja kouriintuntuvaa olotapaa on myös korostettu kertomalla, että hän jopa söi paistettua kalaa.

Kosketusta pelkäämätön Jumala

Mitä tästä opimme? Ensinnäkin näyttää siltä, että Raamattuun mahtuu  jännitteitä ja jopa ristiriitoja. Tämä johtuu siitä, että kyseessä ei ole yhden ihmisen kirjoittama teos, vaan kokoelma eri kirjoittajien ja eri aikakausien tekstejä, josta monet ovat käyneet läpi pitkänkin editointiprosessin. On kiehtovaa, että kaikessa rosoisuudessaankin Raamattu on Pyhän Hengen inspiroimaa Jumalan sanaa.

Se, että Raamatussa on monenlaisia versioita samoista tapahtumista, ei myöskään tarkoita, että sen kertomukset olisivat historiallisesti epäluotettavia – päinvastoin. Se, että Jeesuksen ylösnousemuksesta on monia eri lähteitä, kertoo monien ihmisten kokeneen tämän tapahtuman ja levittäneen sanomaa eteenpäin toisistaan riippumatta. Uuden testamentin jännitteiset ja moninaiset kertomukset osoittavatkin voimallisesti sen, että jotain mullistavaa ja järisyttävää tapahtui Jeesukselle, joka oli juuri kuollut häpeällisesti ristillä.

Raamattu ja ylösnousseen ilosanomaa julistamaan lähettämä kirkko myös todistavat, että Jumalan Poika ei pelännyt ihmisten kosketusta eikä rajuakaan käsittelyä, vaan tuli ihmiseksi, jakoi kaikki ihmiselämään liittyvät vaikeudet ja lopulta kärsi tuskallisen kuoleman ristillä pelastaakseen kaikki ihmiset.

 

Kirjallisuus

Augustinus (2016). Kaikki Rakkaudesta: Saarnoja Ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä. Latinan kielestä suomentanut Timo Nisula. Helsinki: Kirjapaja.

Ratzinger, Joseph (2011 [1973]). Dogma and Preaching: Applying Christian Doctrine to Daily Life, Unabridged Edition. Translated by Michael J. Miller and Matthew J. O’Connell, Edited by Michael J. Miller. San Francisco: Ignatius Press.

Tuomaan evankeliumi (NHK II, 2) (2006). Johdanto: Risto Uro, Käännös: Antti Marjanen & Risto Uro. – Nag Hammadin kätketty viisaus: Gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä. Toimittaneet Ismo Dunderberg ja Antti Marjanen (s. 289–322). Helsinki: WSOY.

Advertisement