Aihearkisto: 3.1. Luoja

Onko myös nainen Jumalan kuva?

Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Tätä Jumalan kuvallisuutta ihmiset puolestaan toteuttavat miehinä ja naisina (1. Moos. 1:27). Provokatiivisesta otsikosta huolimatta en pyri millään muotoa asettamaan kirjoituksellani naisen Jumalan kuvallisuutta kyseenalaiseksi, vaan tarkastelen kirkkoisä Augustinuksen (354-430) pohdintoja aiheesta.

Augustinus käsitteli kirjoituksissaan usein naisia ja naiseutta, mutta hänen aihetta koskevat pohdintansa tulevat esiin yleensä ohimennen päähuomion ollessa keskittynyt johonkin muuhun asiaan, kuten seksuaalimoraaliin, neitsyyteen ja avioliittoon, joista myös muut kirkkoisät kirjoittivat paljon. Kun hän kirjoittaa naisista, hän lisäksi käsittelee heitä heidän sosiaalisesta asemastaan käsin äiteinä, vaimoina, neitsyinä tai leskinä. Hän lähestyy naiseutta myös luomisen ja Jumalan kuvallisuuden näkökulmasta

Kuvahaun tulos haulle creation of eve wikipediaVaikka meidän näkökulmastamme on itsestään selvää, että myös nainen on Jumalan kuva yhtä lailla kuin mieskin, kysymys naisen Jumalan kuvallisuudesta aiheutti Augustinukselle huomattavasti päänvaivaa. Augustinus perustaa naisen Jumalan kuvallisuutta koskevat pohdintansa luonnollisesti Vanhan testamentin luomiskertomukseen, mutta tärkeässä osassa on myös Paavalin Ensimmäinen Korinttilaiskirje.

Apostoli ohjeistaa seurakuntalaisia: ”Ellei nainen peitä päätään, hän voi yhtä hyvin leikkauttaa hiuksensa. Mutta jos kerran hiusten leikkaaminen tai pois ajaminen on naiselle häpeällistä, hänen tulee peittää päänsä. Miehen ei pidä peittää päätään, koska hän on Jumalan kuva ja heijastaa hänen kunniaansa. Nainen taas heijastaa miehen kunniaa” (1. Kor. 11:6–7). Augustinus ryhtyy pohtimaan naisen Jumalan kuvallisuutta tätä taustaa vasten:

Jatka lukemista Onko myös nainen Jumalan kuva?

Evoluutio, luominen ja kuolema – osa III

Viime artikkelissani käsittelin nykyluonnontieteiden kristilliselle opille Aadamin alkuvanhurskaudesta ja kuolemattomuudesta esittämää haastetta ja ehdotin, että kristillinen oppi, jonka mukaan kuolema tuli maailmaan synnin seurauksena tulisi ymmärtää Jumalan kuvallisuuden näkökulmasta.Vaikka biologinen kuolema olisikin ollut ihmisen osa alusta asti, kuolemasta tuli Jumalasta erottava mahti vasta syntiinlankeemuksen seurauksena, minkä vuoksi Kristuksen täytyi pelastaa ihmiskunta synnin ja kuoleman vallasta kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan.

Tiede ei kuitenkaan haasta ainoastaan kristillistä käsitystä luomisesta, vaan myös lopunajoista, eli eskatologiasta. Kristinuskon mukaan Jumalan historian lopulla toteuttamassa luomakunnan uudistamisessa on nimittäin myös kyse luomakunnan palauttamisesta alkutilaansa, jossa Jumalan alkuperäinen luomistahto toteutuu täydellisesti. Uudessa luomisessa ei ole myöskään kuolemaa, vaan siellä vanhurskaat elävät ikuisesti ylösnousseen Vapahtajansa kanssa.

Jos kuitenkin luomakuntaan ja myös ihmisyyteen on alusta asti kuulunut kuolema ja ankara taistelu eloonjäämisestä, kuinka ylösnousemusta ja Uutta luomista voi enää kutsua luomakunnan alkutilaansa palauttamiseksi tai Jumalan alkuperäisen luomistahdon toteutumiseksi?

Jatka lukemista Evoluutio, luominen ja kuolema – osa III

Evoluutio, luominen ja kuolema – osa II

White bearded head of Darwin with the body of a crouching ape.Viime artikkelissani käsittelin nykyluonnontieteiden kristinuskolle asettamaa haastetta Raamatun ja katolisen kirkon opetusviran lausuntojen näkökulmasta. Nyt on aika kiinnittää huomio itse kysymykseen. Jos ihminen on kehittynyt miljoonien vuosien kuluessa luonnonvalinnan seurauksena muista elämänmuodoista, kuinka ymmärtää vanha kristillinen oppi, jonka mukaan kuolema tuli ihmisen ja luomakunnan osaksi vasta syntiinlankeemuksen seurauksena?

Eikö kristillisen käsityksen mukaan Jumalan hyväksi luomaan maailmaan ole tässä tapauksessa kuulunut alusta asti väkivalta ja ankara taistelu eloonjäämisestä? Eivätkö aggressiivisuus, himokkuus ja itsekkyys, joita kristityt ovat aina pitäneet lankeemuksen seurauksina, kuulu siis luonnostaan ihmisyyteen? Romuttaako evoluutioteoria näin ollen kristinuskon perustukset?

Jatka lukemista Evoluutio, luominen ja kuolema – osa II

Evoluutio, luominen ja kuolema – osa I

Kysymys uskon ja tieteen välisestä suhteesta on tärkeä ja kiinnostava. Vaikka kuva tieteen ja uskon välisestä ristiriidasta elää sitkeästi tavallisen kaduntallaajan mielessä, kristinuskon valtavirta, muun muassa katolinen kirkko, katsoo uskon ja tieteen olevan yhteensopivia. Katolisen kirkon katekismus siteeraa molempia Vatikaanin kirkolliskokouksia muotoillessaan kantansa tähän kysymykseen:

Usko ja tiede. ”Vaikka … usko onkin järkeä korkeampi, ei uskon ja järjen välillä voi koskaan esiintyä todellista ristiriitaa, koska Jumala, joka ilmoittaa salaisuuksia ja vuodattaa meihin uskon, on sama, joka on antanut ihmishengelle järjen valon, eikä Jumala voi kieltää itseään eikä toisaalta totuus koskaan voi olla ristiriidassa jonkin toisen totuuden kanssa” (Dei Filius, c.4). ”Sen vuoksi ei järjestelmällinen tutkimus minkään tieteen alalla, jos se tapahtuu todella tieteellisin keinoin ja noudattaa moraalin normeja, itse asiassa koskaan ole ristiriidassa uskon kanssa, koska maalliset asiat ja uskonasiat ovat lähtöisin samasta Jumalasta. Jos siis joku nöyrin ja kärsivällisin mielin koettaa ottaa selville luonnon salaisuuksia, niin häntä tavallaan ohjaa Jumalan käsi, vaikka hän ei sitä tietäisikään” (Gaudium et Spes, 36). (KKK, 159)

Jos siis maailmasta saadaan todella tieteellistä ja hyvin perusteltua tietoa, se ei katolisen kirkon mukaan voi olla ristiriidassa uskon kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi luomista ja ihmistä koskevan ilmoituksen pitäisi olla sopusoinnussa hyvin perustellun tieteellisen näkemyksen kanssa.

Jatka lukemista Evoluutio, luominen ja kuolema – osa I