Viikko sitten jaoin henkilökohtaisella Facebook-seinälläni Catholic memes-sivulla näkemäni nettimeemin, jossa Jeesus ojentaa pokemonjahdissa oleville Pietarille ja Andreakselle poke-pallon ja sanoo tekevänsä heistä ihmisten pyydystäjiä (catchers).
Kuva liittyy viime aikoina suuren suosion saavuttaneeseen Pokémon GO-mobiilipeliin, jossa älypuhelimella voi pyydystää ympäristöstä löytyviä pokemoneja. Peli käyttää kännykän sijaintitietoja, ja tietyssä paikassa olevat pokemonit tulevat näkyviin älypuhelimen ruudulla. Ilmiö on vedonnut ihmisten nostalgiannälkään ja saanut heidät menemään ulos pelikonsolin ääressä kyyhöttämisen sijaan.
Kontekstuaalista teologiaa?
Jakamassani kuvassa tämä suosittu mobiilipeli yhdistetään hauskalla tavalla synoptisten evankeliumien kertomukseen, jossa Jeesus kutsuu Pietarin ja Andreaksen ja sanoo tekevänsä heistä ihmisten kalastajia (Matt. 4:18–22; Mark. 1:16–20; Luuk. 5:1–11). Aluksi pidin sitä vain huvittavana nettimeeminä, mutta jälkeenpäin rupesin miettimään ihmisten kalastamisen ja pokemonien pyydystämisen yhteyttä tarkemmin.
Itse asiassa poke-palloa tyrkyttävä Jeesus esittää asiansa jopa paremmalla vertauskuvalla kuin aito ja alkuperäinen. Kun kala pyydystetään, se syödään. Sen sijaan Pokémon-tuotesarjassa villi pokemon pyydystetään, minkä jälkeen se palvelee isäntäänsä taistelemalla omilla erikoiskyvyillään muita pokemoneja vastaan.
Sen sijaan että syntiensä vallassa ollut ”villi” ihminen kalojen tavoin kuolisi jouduttuaan apostolien pyydykseen, hän ryhtyy palvelemaan uutta Herraansa omilla kyvyillään taitojensa mukaan. Pokémonissa pokemonin pyydystänyt kouluttaja myös kehittää sitä ja sen kykyjä, ja näin tekee myös Jeesus seuraajilleen Pyhän Hengen voimalla.
Uusi näkökulma lähetystyöhön
Pokémon GO-peli on saanut tälle 1990-luvun loppupuolella suosiossa olleelle sarjalle uutta tuoreutta ja kiinnostavuutta. Se on myös saanut ihmiset menemään ulos ja jopa ottamaan kontaktia muihin pokemonjahdissa oleviin pelaajiin.
Katolisen kirkon oma ”Pokémon GO” (tai pikemminkin Christian GO), jolla pyritään saamaan väkeä aktivoitumaan, on uusi evankeliointi. Uusi evankeliointi juontaa juurensa Vatikaanin II kirkolliskokoukseen. Ennen konsiilia katolinen kirkko piti itseään ikään kuin linnakkeena, jonka sisäpuolelle pyrittiin tuomaan ihmisiä heidän ikuisen autuutensa tähden.
Vatikaanin II kirkolliskokous painotti sen sijaan kansojen evankeliointia, minkä seurauksena katolinen käsitys lähetystyöstä alkoi muuttua alueellisesta sisällölliseksi. Lähetystyön kohteina ei enää ajateltu olevan yksinomaan lähetyskentillä asuvat katolisen kirkon sakramentaalisen yhteyden ulkopuolella olevat ihmiset, vaan myös jo valmiiksi kirkon yhteydessä elävät kristityt. Katolisen kirkon mukaan kaikkialla elävät ihmiset ja kansanryhmät tarvitsevat uutta evankeliointia (Jukko 2016, 35).
Viime aikoina paavi Franciscus on pyrkinyt saamaan kristikansan lähtemään toden teolla mukaan tähän uuteen evankeliointiin. Apostolisessa kehotuskirjeessään Evangelii Gaudium paavi kutsuu kaikki uskovat kristityt evankelioinnin uuteen vaiheeseen, jota leimaa evankeliumin ilo (Evangelii Gaudium, 1).
Uuden evankelioinnin hengessä hän osoittaa myös evankelioijien olevan itse uuden evankelioinnin kohteita ja kutsuu jokaisen kristityn ”uudistamaan henkilökohtaisen kohtaamisensa Jeesuksen Kristuksen kanssa, tai ainakin päättämään antaa hänen kohdata itsensä, etsimään häntä joka päivä lakkaamatta” (Evangelii Gaudium, 3).
Christian GO?
Franciscuksen mukaan tähän henkilökohtaiseen Jeesuksen kohtaamiseen ja siitä koituvaan iloon kuuluu olennaisesti myös ”Christian GO”-elementti:
Nyt, kun kirkko haluaa elää todeksi syvällisen missionaarisen uudistumisen, on eräs julistamisen muoto, joka kuuluu meille kaikille jokapäiväisenä velvollisuutena. Se on evankeliumin tuominen ihmisille, joiden kanssa olemme tekemisissä, sekä läheisille, että tuntemattomille. Se on epämuodollista julistusta, joka voi toteutua keskustellen, niinhän tapahtuu myös lähetyssaarnaajan vieraillessa jonkun kotona. Opetuslapsena oleminen tarkoittaa pysyvää valmiutta tuoda toisille Jeesuksen rakkaus. Tämä tapahtuu spontaanisti missä tahansa paikassa, kadulla, torilla, työssä, matkalla. (Evangelii Gaudium, 127)
Kristityt ovat kutsuttuja olemaan valmiina tuomaan omassa elämässään julki Jeesuksen rakkaus, josta he ovat osallisia. Tähän on monia eri tapoja, joista jokaiselle sopii omanlaisensa tapa. On tärkeää huomata, että jokaisen kristityn ei odoteta osaavan pitää loistavia puheita tai opetuksia. Riittää kun pyrkii jatkuvasti uudistamaan suhteensa Kristukseen ja elää vastaanottamaansa rakkautta todeksi. Näin myös sopivissa tilanteissa osaa toimia oikealla tavalla.
Jeesus kutsuu meitä tekemään kaikki kansat hänen opetuslapsikseen (Matt. 28:19). Olisikohan tähänkin mahdollista kehittää jokin älypuhelimelle ladattava sovellus?
Kirjallisuus
Franciscus (2013). Kehotuskirje Evangelii Gaudium (Evankeliumin ilo) 24.11.2013. Suomenkielinen laitos: Katolinen tiedotuskeskus, Helsinki.
Jukko, Risto (2016). Uusi evankeliointi paavi Paavali VI:n ja paavi Johannes Paavali II:n mukaan – Teologinen aikakauskirja (1/2016) (s. 35–47).
Jumalapuhetta 