Angelus – osa II

Tämän kaksiosaisen artikkelisarjan edellisessä osassa ryhdyin pohtimaan Neitsyt Marian erityistä asemaa pelastushistoriassa käyttäen apunani Angelus-rukousta. Tämä rukous on mielestäni paitsi kaunis, myös kristuskeskeinen, minkä vuoksi se myös asettaa Marian aseman ja erityisominaisuudet oikeaan valoon suhteessa uskomme keskeiseen sisältöön, joka on Jumalan pelastustyö Jeesuksessa Kristuksessa.

Mariologisen aiheeni vuoksi keskityn lähinnä sen kahteen ensimmäiseen lausahdukseen, jotka ovat ”Herran enkeli toi sanoman Marialle ja hän tuli raskaaksi Pyhästä Hengestä” ja ”Maria sanoi: Katso, minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle sanasi mukaan”. Edellisessä artikkelissani käsittelin edellistä lauseparia ja nyt on jälkimmäisen vuoro.

Kaksi ilmestystä – kaksi reaktiota

Edellisessä artikkelissani asetin rinnakkain kaksi enkelin ilmestymistapahtumaa, joista Luukas kertoo evankeliuminsa alussa. Ensimmäinen oli pappi Sakariaalle, toinen Marialle. Kiinnitin huomiota myös näiden henkilöiden hyvin erilaisiin yhteiskunnallisiin statuksiin: Sakarias on kansan arvostama pappi, joka toimittaa pyhiä palveluksia temppelissä itsensä Jumalan edessä kun taas Maria oli tavallinen, tuntematon ja syrjäisessä kyläpahaisessa asuva nuori nainen.

Sakarias ja Maria reagoivat kumpikin omalla tavallaan enkelin ilmestymiseen. Molempien reaktioissa oli jotain hyvin samanlaista, mutta samalla myös ratkaisevasti erilaista. Molemmat tunsivat hämmennystä, mutta he käsittelivät tätä hämmennystä hyvin eri tavoin: Sakarias säikähti ja joutui pelon valtaan (Luuk. 1:12), kun taas Marian enkelin sanat saivat hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä enkelin tervehdys mahtoi merkitä (Luuk. 1:29).

Marian tapauksessa hämmennystä ei seuraa pelko, vaan hänelle annetun sanan ihmetteleminen. Luukkaan evankeliumissa tämä ihmetteleminen on hyvin tyypillistä Marialle. Paimenten tullessa katsomaan vastasyntynyttä Vapahtajaansa, hän ”kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkiskeli sitä” (Luuk. 2:19). Myös 12-vuotiaan Jeesuksen löydyttyä temppelistä Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut (Luuk. 2:51).

Alkuhämmennyksestä toipumisen jälkeen Sakariaan ja Marian reaktiot ovat edelleen hyvin samankaltaisia. Sakarias kysyi enkeliltä: ”Mistä voin tietää, että niin käy? Minähän olen jo vanha ja vaimonikin on iäkäs” (Luuk. 1:18). Myös Maria esitti enkelille kysymyksen: ”Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon?” (Luuk. 1:34).

Ensisilmäyksellä kummatkin kysymykset vaikuttavat samansisältöisiltä. Molemmat esittävät kysymyksen lisäksi myös vastaväitteen enkelin sanomaan viittaamalla omaan tilanteeseensa: Sakarias ja Elisabet olivat jo liian iäkkäitä saamaan poikaa ja Maria oli neitsyt. Oliko enkeli siis epäreilu Sakariasta kohtaan kun hän saa rangaistuksen vastaväitteestään, mutta Maria pääsee ”kuin koira veräjästä”?

Näissä kysymyksissä on kuitenkin selvä ja merkittävä ero: Sakarias epäilee, että enkelin ilmoittama sanoma toteutuu, kun taas Maria pohtii, kuinka hänelle ilmoitettu sanoma voisi toteutua. Maria ei epäile, vaan kummastelee, kuinka hän voisi tulla äidiksi neitsyenä (Benedictus XVI 2012, 34).

Enkeli vastaa hänen kysymykseensä sanomalla: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös tämä lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka hän on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella – hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta” (Luuk. 1:35-37).

Tämän vastauksen kuultuaan Maria sanoi välittömästi: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle sanasi mukaan” (Luuk. 1:38).

Marian vastaus

Tämä Marian yksinkertainen vastaus on merkittävä monesta syystä. Ensinnäkin se osoittaa, että Maria todella uskoi Jumalan hänelle lähettämän sanoman siitä huolimatta että sen toteutuminen näyttää ihmisjärjen valossa hyvin epätodennäköiseltä.

Marian usko ei tästä huolimatta ole sokeaa ja irrationaalista: hänhän oli juuri osoittanut terveen järjen käyttöä kysymällä enkeliltä, kuinka tämä voi olla mahdollista. Hän kuitenkin uskoi, että Jumalalle mikään ei ole mahdotonta ja otti enkelin sanoman uskossa vastaan.

Toiseksi on huomattava, että Maria ei ainoastaan usko jotain tiettyä hänelle esitettyä lausetta, vaan esittää vapaan myöntymyksen hänelle tarjottuun tehtävään. Hänestä tulee Jumalan Pojan äiti neitsyenä! Lisäksi naimattomana raskaaksi tuleminen asetti naisen hyvin kyseenalaiseen valoon etenkin tuon ajan juutalaisessa kulttuurissa.

Tämä tehtävä on siis hyvin suuri ja vaativa, ja inhimillisesti ajateltuna olisi ollut täysin ymmärrettävää, että Maria olisi vastannut Mooseksen tavoin ”Minä pyydän, Herra, lähetä joku muu” (2. Moos. 4:13).

Tahraton sikiäminen

Katolisen opin mukaan Maria ei pystynytkään antamaan tätä vastausta omassa voimassaan: ”Koska Maria oli valittu Vapahtajan äidiksi, Jumala tätä arvokasta tehtävää varten varusti hänet tarvittavilla lahjoilla. Marian luokse tullessaan enkeli tervehtii häntä sanalla ’armoitettu’. Marian täytyi olla täysin Jumalan armon kantama voidakseen antaa vapaan uskonmyöntymyksensä kutsumukseensa, jonka enkeli hänelle ilmoittaa” (KKK, 490).

Tätä kirkon uskoa silmälläpitäen paavi Pius IX julisti vuonna 1854 dogmin Marian perisynnittömästä sikiämisestä. Katekismus opettaa tästä tahrattomasta sikiämisestä Vatikaanin II kirkolliskokousta seuraten:

Se, että sikiämisensä hetkestä lähtien Nasaretin neitsyt varustettiin ainutlaatuisella pyhyyden loistolla, koituu hänelle yksinomaan Kristuksen tähden: ”Poikansa ansioiden perusteella hänet ylevämmällä tavalla lunastettiin” (Lumen Gentium, 53). (KKK, 492)

Kirkolliskokous halusi ihan oikein korostaa, että Maria on erityisasemastaan huolimatta lunastettu Kristuksen ansioiden tähden, kuten kaikki muutkin ihmiset. Maria siis lunastettiin jo sikiämisen hetkellä niin, että hänet varjeltiin kaikelta perisynnin tahralta nimenomaan Kristuksen ansioiden perusteella.

Tämä Marian perisynnittömyys puolestaan mahdollisti sen, että hän vaikutti positiivisesti Jumalan pelastussuunnitelman toteutumiseen antamalla vapaan uskonmyöntymyksensä enkelin sanaan, jonka mukaan hänestä tulee Jumalan Pojan äiti.

Tämä asetelma tuo kuitenkin mukanaan pahan ongelman: mikäli Marian perisynnittömyys ja siitä seuraava vapaa uskonmyöntymys vaikuttivat siihen, että Kristus tuli ihmiseksi ja kuoli ihmisten puolesta, kuinka tämä Kristuksen lunastava ansio voi vaikuttaa siihen, että Maria voitiin lunastaa erityisellä tavalla sikiämisensä hetkellä?

Näiden tapahtumien välillä vaikuttaa nimittäin olevan kausaalinen suhde: Marian vapaan suostumuksen seurauksena Kristus tuli ihmiseksi ja lunasti ihmiskunnan ja tämän Kristuksen lunastustyön perusteella Maria varjeltiin perisynnistä, minkä seurauksena Maria pystyi antamaan vapaan suostumuksensa.

Tästä muodostuu ikävä kehä: ellei ole perisynnitöntä sikiämistä, ei ole vapaata uskonmyöntymystä eikä Kristuksen ansioita, mutta ellei ole Kristuksen ansioita, ei ole Marian perisynnitöntä sikiämistä eikä vapaata uskonmyöntymystä!

Ihmiselämää ympäröivä uskollisuus

Vaikka ongelma vaikuttaa pahalta, siitä on mahdollista päästä yli luopumatta niin Marian tahrattomasta sikiämisestä kuin siitäkään, että Maria lunastettiin Kristuksen ansioiden perusteella. Karl Rahner antaa aiheeseen mielenkiintoisen näkökulman teoksessaan Maria, Mutter des Herrn (engl. Mary, Mother of the Lord), vaikkei siinä suoraan käsittelekään ongelmaa, jonka juuri toin esille. Hän kirjoittaa:

Tahraton sikiäminen tarkoittaa edelleen, että Jumala ympäröi tämän ihmiselämän rakastavalla uskollisuudella. Tahraton sikiäminen ei tarkoita ainoastaan siunattua, puhdasta alkua, ei ainoastaan pelkkää yhden ihmisen alkuperän puhtautta, vaan Jumalalta, Uskolliselta, tulevaa alkua. Alku on siis tapahtunut, koska lopun pitäisi olla siunattu. Alku on siis tapahtunut, jotta siitä syntyneestä voisi tulla Jumalan itsensä lähde. Alku oli siunattu, koska rakastava kaikkivoipaisuus tarttui kiinni siunattuun loppuun. Tämä dogmi sanoo, että Jumalan lahjat ovat ilman katumusta. Tämä uskontotuus sanoo, että hän on uskollinen. Hän, joka antoi alun, tulee viemään sen päätökseen! Jumala tekee suunnitelmia lopusta käsin, Jumala käsittää aina kokonaisuuden. Tämä pätee varmasti ennen kaikkea Marian kohdalla. (Rahner 1956, 44-45)

Jumala siis varjeli Mariaa armollaan aina sikiämisen hetkestä asti niin, että hän pysyi aina täydellisen uskollisena Jumalalle langenneen ja syntisen ihmissuvun keskellä. Jumala varjeli Mariaa armollaan, koska oli valinnut hänet olemaan Poikansa äiti. Näin Jumala kiinnitti Marian jo hänen elämänsä alusta asti siihen lunastukseen, joka oli tuleva toteutumaan hänen poikansa Jeesuksen ristinkuoleman seurauksena.

Tämä ensialkuun yliampuvalta kuulostava dogmi Marian tahrattomasta sikiämisestä ei siis tarkoita, että Maria olisi itsessään ja omilla ansioillaan niin erityinen, että Jumala erotti hänet täysin muusta ihmiskunnasta jo sikiämisensä hetkellä. Sen sijaan Maria on samanlainen ihminen kuin mekin, lähtökohtaisesti samalla viivalla meidän kanssamme ja riippuvainen Jumalan armosta kuten mekin.

Jumala kuitenkin varjeli Mariaa erityisellä tavalla, koska oli valinnut hänet aikojen alusta asti erityistä ja pelastushistorian kannalta hyvin tärkeää tehtävää varten. Jumalan Marialle osoittama erityinen armo kertoo siitä rakkaudesta, jota Jumala tuntee kaikkia ihmisiä kohtaan hänen turvatessaan näin Poikansa ihmiseksitulon ja koko ihmiskunnan pelastuksen.

Adventti ja joulun ihme

Tämä Jumalan rakkaus näkyy kirkkaimmin lauseesta, joka muodostaa Angeluksen varsinaisen ytimen: ”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme” (Joh. 1:14). Tätä salaisuutta koko maailmanlaajuinen kirkko muistaa jouluna, jota se nyt odottaa adventin aikana. Adventtina koko kristikunta valmistautuu juhlimaan Jumalan inkarnaatiota ja odottamaan Herran tulemista.

Adventti on hyvin mariaanista aikaa, sillä Neitsyt Maria tarjoaa hyvän esimerkin meidän joulunodotusajallemme: kuten hän otti Kristuksen vastaan kohtuunsa ja odotti hänen syntymäänsä, niin kuin jokainen tuleva äiti odottaa lapsensa syntymää, myös meidän tulee ottaa Kristus vastaan sydämiimme ja odottaa hänen tulemistaan (Ratzinger 2005, 46-47).

Haluankin toivottaa teille hyvää ja rauhallista adventtia ja päättää tämän artikkelisarjani Angeluksen loppurukouksella:

Rukoilkaamme: Kaikkivaltias Jumala, vuodata armosi sydämiimme, että me, joille enkeli on antanut tiedoksi Poikasi Kristuksen ihmiseksi tulemisen, pääsisimme hänen kärsimyksensä ja ristinsä kautta ylösnousemuksen kirkkauteen. Tätä pyydämme saman Kristuksen, Herramme kautta.

-Aamen.

Kirjallisuus

Katolisen kirkon katekismus (2005 [1992]). Helsinki: Katolinen tiedotuskeskus.

Rahner, Karl (1956). Maria, Mutter des Herrn: Theologische Betrachtungen. Freiburg: Verlag Herder.

Ratzinger, Joseph (2005 [1997]). The Sign of the Woman: An Introductory Essay on the Encyclical Redemptoris Mater – Mary: The Church at the Source. Translated by Adrian Walker. San Francisco: Ignatius Press.

– (Benedictus XVI) (2012). Jesus of Nazareth: The Infancy Narratives. Translated by Philip J. Whitmore. New York: Image.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s