Vain yksi on välimiehemme apostolin sanan mukaan: ”Sillä yksi on Jumala, yksi myös Välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Jeesus Kristus, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä” (1. Tim. 2:5-6). Marian äidillinen tehtävä ihmisiä kohtaan ei millään tavalla vähennä eikä himmennä tätä Kristuksen ainoaa välimieheyttä, vaan todistaa sen voiman. Mikään autuaan Neitsyen vaikutus ihmisiin heidän pelastuksensa tiellä ei näet ole syntynyt välttämättömyyden pakosta, vaan jumalallisesta suostumuksesta. Se virtaa Kristuksen ansioiden ylenpalttisuudesta, nojautuu Kristuksen välimieheyteen, on siitä täydellisesti riippuvainen sekä ammentaa siitä kaiken voimansa. Uskovien välitöntä yhteyttä Kristukseen se ei millään tavoin vähennä, vaan edistää. (Lumen Gentium, 60)
Näin Vatikaanin II kirkolliskokouksen kirkkoa käsittelevä dogmaattinen konstituutio Lumen Gentium luonnehtii Neitsyt Marian asemaa suhteessa Kristuksen ainoaan välimieheyteen.
Mielestäni tämä muotoilu on erittäin hyvä ja tärkeä ottaen huomioon katolista kirkkoa kohtaan usein suunnatun kritiikin, jonka mukaan sen Mariaa kohtaan osoittama kunnioitus heikentää yksin Jumalalle kuuluvaa palvontaa. Usein esitetään myös syytös jopa suoranaisesta Marian palvonnasta.
Mariologia (oppi Neitsyt Mariasta) onkin yksi vaikeimmin lähestyttävistä ja yksi ulkopuolisissa eniten hämmennystä aiheuttava piirre katolisessa teologiassa, minkä vuoksi kirkolliskokouksen pyrkimys esittää se selkeästi ja ymmärrettävästi kuuluu olennaisesti myös kaikille teologeille.
Kirkolliskokouksen mukaan Marian asema ja hänen kunnioittamisensa ei millään tavoin vähennä Kristuksen ainoan välimieheyden tunnustamista ja hänelle osoitettua palvontaa, vaan päinvastoin edistää sitä. Katoliseen teologiaan perehtymättömän on kuitenkin vaikea ymmärtää, kuinka tämä voi olla mahdollista.
Kuinka yksittäisen ihmisyksilön kunnioittaminen voi lisätä Jumalaa kohtaan osoitettua palvontaa? Mikä tekee juuri Mariasta niin erikoisen, että hänellä on niin suuri erityisasema suhteessa muihin pyhimyksiin? Tässä artikkelissani pyrin tarkastelemaan näitä tärkeitä kysymyksiä ja toivon mukaan antamaan myös lisävaloa tähän monien silmissä hämärään ja pelottavaan katoliseen mariologiaan.
Mariologian paikka teologiassa
Aivan ensiksi pitää tehdä ero kunnioituksen ja palvonnan välille. Katolinen kirkko opettaa, että palvonta kuuluu ainoastaan Jumalalle, ja eroaa olennaisesti siitä kunnioituksesta, jota voidaan osoittaa myös ihmisille (Lumen Gentium, 62, 66). Kysymys on siis lähinnä siitä, viekö tämä pyhille ja tässä tapauksessa erityisesti Neitsyt Marialle osoitettu kunnioitus jotain pois siitä palvonnasta, jota tulee osoittaa ainoastaan kolmiyhteiselle Jumalalle.
Toiseksi on huomattava, että katolisessa teologiassa Marian asemaa ei nähdä eristyksissä muista opeissa, vaan yhteydessä niihin ja niistä käsin: ”Mitä Maria tahtoo läpi kirkon aikakausien, ei ole että häntä kunnioitetaan yksityishenkilönä, vaan että me tunnistaisimme Jumalan rakkauden syvyyden hänen työssään inkarnaatiossa ja pelastuksessa” (Balthasar 1987, 40).
Vatikaanin II kirkolliskokous halusi tähdentää juuri tätä käsittelemällä oppia Neitsyt Mariasta kirkko-opin yhteydessä eikä omana, erillisenä konstituutionaan (Ratzinger 2005, 21-23).
Mariologia liittyy kirkko-opin lisäksi myös kristologiaan ja yhdistää nämä kaksi oppia toisiinsa. Efesoksen kirkolliskokouksessa vuonna 431 julistettu dogmi, jonka mukaan Maria todella on Jumalansynnyttäjä, liittyi kiinteästi kristologisen dogman kehitykseen.
Tämä Marian erityinen rooli Kristuksen inkarnaatiossa määrittää hänen asemansa myös suhteessa kirkkoon ja kaikkiin kristittyihin. Suostumalla vapaasti Jumalan hänelle antamaan tehtävään tulla Poikansa äidiksi, Maria vaikutti positiivisella tavalla Jumalan pelastussuunnitelman toteutumiseen.
Kun Maria sanoi enkelille: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit” (Luuk. 1:38), Mariasta tuli koko Jumalan kansan henkilöitymä. Tässä tärkeässä hetkessä koko ihmiskunta henkilöityneenä Mariaan ottaa Jumalan armon avulla vastaan Jumalan sille tarjoaman pelastuksen, eli Kristuksen. Näin Maria on siis koko kirkon esikuva ja äiti (Ratzinger 2005, 27-29).
Kirkko puhtaana neitsyenä
Mariologinen aspekti on tärkeä pohdittaessa kirkko-oppia laajemminkin. Raamatun pohjalta kirkko voidaan käsittää esimerkiksi Jumalan kansana (1. Piet. 2:9), Kristuksen ruumiina (1. Kor. 12:27) ja Pyhän Hengen temppelinä (2. Kor. 6:16). Raamatussa Kristuksen ja kirkon välistä suhdetta verrataan myös miehen ja vaimon väliseen suhteeseen (Ef. 5:25-27).
Toisessa kirjeessään korinttilaisille Paavalilla on mielessään tämä sama kuva kun hän sanoo kihlanneensa Korintin seurakunnan Kristukselle ja tahtovansa tuoda sen hänen eteensä kuin puhtaan neitsyen (2. Kor. 11:2). Nämä kaikki kuvat tuovat esiin eri puolia kirkosta ja sen olemuksesta.
Kuva kirkosta puhtaana neitsyenä on saanut monet kirkkoisät rinnastamaan Marian ja kirkon ja pitämään Mariaa kirkon esikuvana:
Marian koskemattomuus ei hävinnyt synnytyksessä, muutenhan Kristus ei olisi syntynyt neitsyestä, ja koko kirkko tunnustaisi väärin lausuessaan hänen syntyneen Neitsyt Mariasta. Päinvastoin! Kirkko heijastaa Kristuksen äidin kuvaa synnyttäessään päivittäin omia lapsiaan ja pysyen silti neitsyenä. (Augustinus: Usko, toivo, rakkaus, 10,34)
Maria on Jumalan nöyrä palvelijatar, joka otti kohtuunsa vastaan Jumalan Sanan ja näin antoi hänet maailmalle. Näin hän näyttää kirkolle sen paikan suhteessa Jumalaan ja maailmaan: kirkon tulee olla Jumalan palvelijatar ja antaa Kristus kaikille kansoille.
Marian silmälasit
Marian pelastushistoriassa annetun ainutlaatuisen aseman ansiosta hän siis toimii näkökulmana ja ikkunana kristinuskon olennaisiin salaisuuksiin, mikä näkyy erinomaisesti esimerkiksi ruusukkorukouksessa. Tämä saattaa vaikuttaa hyvin omituiselta väitteeltä; lausutaanhan ruusukossa Terve Maria huomattavasti useammin kuin esimerkiksi Isä meidän tai Kunnia.
Ruusukko – kuten myös Marian kunnioittaminen yleensä – on kuitenkin kaikkea muuta kuin katseen kääntämistä pois Jumalasta kohti luotua. Hans Urs von Balthasar kirjoittaa hyvin ansiokkaasti pienessä kirjasessaan Maria für heute (engl. Mary for Today):
Miksi kaikki tämä? Ehkä siksi, että ihmiset rukoilisivat mieluummin häntä [Mariaa] kuin Kristusta tai Isää? Päinvastoin! [pikemminkin] siksi että ihmset katsoisivat hänen näkökulmastaan, hänen muististaan Jeesuksen elämän mysteerejä – ja siten kolmiyhteistä pelastustapahtumaa. Meidän silmämme ovat sameat ja tylsät; meidän täytyy (suokaa anteeksi tämä kielikuva) laittaa silmillemme Marian silmälasit nähdäksemme oikein. Lauseen ”Hän, joka tuli meidän tähtemme ruoskituksi” merkitys selviää jossain määrin meille vain kun tunnemme sen vaikutuksen, jonka tämä ruoskiminen aiheutti Marian hengessä ja sydämessä.
Kyse ei ole vain vähäisestä myötätunnosta; Jerusalemin itkevät tyttäret käännytettiin pois ristintieltä, mutta äiti kulki mukana tuntemattomana ja kätkettynä. Samaan aikaan mitä suurimmassa vahvuudessa ja heikkoudessa hänen sydämensä on todellinen legendaarisen Veronikan liina. Mitä Kristus, mitä Jumala on hänelle, on sen perikuva, mitä hänen [Kristuksen] tulisi tulisi olla meille. Tämä onnistuu, kun me pyrimme yksinkertaisuudessa katselemaan hänen kauttaan pelastuksen salaisuuksia. (Balthasar 1987, 43-44)
Tämä lainaus kertoo jotain hyvin olennaista niin ruusukkorukouksesta kuin Marian kunnioittamisestakin. Ruusukossa jokaisen kymmenen Terve Marian sarjassa, eli dekadissa mietiskellään jotain Jeesuksen elämänvaihetta.
Näitä elämänvaiheita kutsutaan salaisuuksiksi, ja niitä on neljässä eri sarjassa: Ensimmäisenä ovat iloiset (Jeesuksen lapsuus), toisena valoisat (Jeesuksen julkinen toiminta), kolmantena murheelliset (Jeesuksen kärsimys ja kuolema) ja neljäntenä kunniakkaat (Jeesuksen ylösnousemus ja sen jälkeiset tapahtumat) salaisuudet. Jokaiseen salaisuuksien sarjaan sisältyy viisi dekadia. Esimerkiksi iloisissa salaisuuksissa dekadien kohdalla mietiskeltävät salaisuudet ovat:
- enkelin ilmestyminen Neitsyt Marialle (Luuk. 1:26-38)
- Marian käynti Elisabetin luona (Luuk. 1:39-56)
- Jeesuksen syntyminen Betlehemissä (Luuk. 2:1-20)
- Jeesuksen omistaminen Jumalalle temppelissä (Luuk. 2:21-40)
- Jeesuksen käynti 12-vuotiaana temppelissä (Luuk. 2:41-52)
Ruusukko on siis olennaisesti kristuskeskeinen rukous. Tätä on myös itse Terve Maria, joka kuuluu ”Terve Maria, armoitettu, Herra sinun kanssasi. Siunattu sinä naisten joukossa ja siunattu kohtusi hedelmä Jeesus. Pyhä Maria, Jumalanäiti, rukoile meidän syntisten puolesta nyt ja kuolemamme hetkenä, Aamen.”
Tämän tervehdyksen keskus ja huipentuma ei ole Marian ylistäminen tai hänen esirukouksensa pyytäminen, vaan ”…ja siunattu kohtusi hedelmä Jeesus.” Myös Marian ylistäminen naisista siunatuimmaksi ja hänen esirukouksensa pyytäminen on nähtävä juuri siitä käsin, että Voimallinen on tehnyt hänelle suuria tekoja (Luuk. 1:48-49).
Tähtäimessä inkarnaation salaisuus
Marian kunnioittaminen ei siis pelkisty, eikä saa koskaan pelkistyä pelkkään Marian hehkuttamiseen yksityishenkilönä, vaan sen keskipisteenä tulee aina olla inkarnaation salaisuus ja Jumalan pelastustyö Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala tuli todella ihmiseksi! Hänellä on ihan oikea äiti, jonka Jumala on varta vasten valinnut ja valmistanut armollaan tätä suurta tehtävää varten.
Kuinka ihmeellistä onkaan että tosi Jumala on ollut ihan oikeasti pieni vauva ja että hän on ollut täysin äidinsä hoidosta riippuvainen kuten kaikki ihmiset elämänsä alkutaipaleella! Nämä ovat Kristuksen elämään kuuluvia salaisuuksia, joista Maria pääsi osalliseksi ja joita hän pääsi itse kokemaan.
Marian kunnioittaminen ja Jeesuksen elämänvaiheiden katseleminen hänen näkökulmastaan voi siis tuoda lisää syvyyttä meidän näkemyksiimme Jeesuksen elämästä ja hänen todellisesta ihmisyydestään. Meidän tulee muistaa, että huudahdus ”Siunattu sinä naisten joukossa” jää irralliseksi ja vajavaiseksi, ellei sitä seuraa ”…ja siunattu kohtusi hedelmä Jeesus.”
Kirjallisuus
Augustinus (2004). Usko, toivo, rakkaus. Latinan kielestä suomentanut Timo Nisula. Helsinki: Kirjapaja.
Balthasar, Hans Urs von (1987). Maria für heute. Freiburg, Basel & Wien: Herder.
Ratzinger, Joseph (2005 [1997]). Thoughts on the Place of Marian Doctrine and Piety in Faith and Theology as a Whole. – Mary: The Church at the Source. Translated by Adrian Walker. San Francisco: Ignatius Press.
Vatikaanin II kirkolliskokous (2006 [1964]). Dogmaattinen konstituutio Lumen Gentium Kirkosta. – Pyhä ekumeeninen Vatikaanin II kirkolliskokous, Ensimmäinen osa: Konstituutiot. Helsinki: Katolinen tiedotuskeskus.
Jumalapuhetta 
Ihan kiva kuulla katolisen kirkon dogmasta, jotenkin kuitenkaan nuo väitteet että Maria pysyi neitsyeenä vaikka synnyttikin muita lapsia ei oikein mene läpi, kuin myös että hän olisi jumalansynnyttäjä. Muuten on varmaan totta että hänen muistamisensa on vain osa Kristuspalvontaa.