Scarface-Arpinaama on vuonna 1983 valmistunut elokuvaklassikko, jonka on ohjannut Brian De Palma ja käsikirjoittanut Oliver Stone. Elokuva kertoo traagisen tarinan, joka sijoittuu huumeiden ja järjestäytyneen rikollisuuden karuun maailmaan.
Tämä sopiikin erinomaisesti elokuvalle, jonka pääteemana on maailma ja sen mielettömyys (mikä näkyy myös siinä että elokuvassa kiroillaan erittäin paljon ja käytetään muutenkin hyvin karkeaa ilmaisutapaa).
Elokuva kertoo kuubalaisesta gangsterista Tony Montanasta (Al Pacino), joka pääsee häikäilemättömyydellään ja kunnianhimollaan Miamin alamaailman huipulle, mutta kohtaa lopulta ruman loppunsa.
Tarina Tony Montanan noususta ja tuhosta on kirjoitettu loistavasti, ja antaa aihetta syvällisiin pohdintoihin. Elokuvassa on paljon filosofisia ja jopa teologisia elementtejä, joita tarkastelen tässä artikkelissa.
Arpinaaman ”maailma”
Kirjallisuustieteessä motiiviksi kutsutaan tarinassa toistuvaa elementtiä, joka on tärkeä tarinan teeman tai sanoman kannalta. Scarfacessa motiivina on lause ”maailma on sinun” (The World is Yours) tai ”maailma” ylipäätään.
Tämä motiivi esiintyy elokuvassa ensimmäisen kerran dialogissa, jonka Tony käy ystävänsä Manny Rivieran (Steven Bauer) kanssa näiden päästyä miamilaisen huumeparonin Frank Lopezin (Robert Loggia) palvelukseen.
Tony ja Manny olivat juuri vierailleet Frankin yleellisessä kodissa, minkä jälkeen he menivät yökerhoon, jossa Frank tarjosi ystävyksille töitä ja 550 dollarin arvoista shampanjaa. Siinä samalla Tony iski silmänsä pomonsa naiseen, Elviraan (Michelle Pfeiffer). Illan päätteeksi Manny on tyytyväinen nykytilanteeseen, mutta Tony sen sijaan haluaa ”sen, mikä hänelle kuuluu”.
Mannyn kysyessä, mitä tämä on, Tony vastaa: ”maailman, ja kaiken mitä siinä on”. Sama motiivi hieman eri muodossa (kirjoitettuna lauseena ”maailma on sinun”) esiintyy myös Tonyn syrjäytettyä pomonsa ja päästyä näin uransa huipulle, sekä lopulta Tonyn kohdattua raa’an loppunsa.
Mitä tämä elokuvan sanoman kannalta ilmeisesti hyvin tärkeä ”maailma” sitten tarkoittaa? Ainakin on selvää, että se ei tarkoita maailmaa sen kirjaimellisessa, maantieteellisessä merkityksessä. Aiemmin Tony oli ilmaissut halunsa rikastua ja mainitsi Frankille toivovansa, että hänellä olisi joskus niin paljon rahaa, ettei tiedä, mihin sen kaiken laittaisi.
Kuitenkaan pelkkä raha ei vaikuta yksin olevan Tonyn intohimo. Hieman myöhemmin hän valistaa ystäväänsä tämän suorittaman epäonnistuneen naiseniskuyrityksen jälkeen. Tonyn mukaan ”Tässä maassa täytyy ensin hommata rahaa. Kun taas on rahaa, saa valtaa. Kun saa valtaa, saa naisia.”
Opetuksen jälkeen hän esittää tärkeän lisäyksen: ”Siksi ei voi olla toisen renki”. Kaiken tämän perusteella näyttää siltä, että Tony tarkoittaa ”maailmalla ja kaikella, mitä sillä on tarjottavana” ainakin rahaa, naisia ja valtaa. Yksinään nämäkään eivät kuitenkaan riitä. Tony nimittäin paheksui Frankia siitä, että viina ja seksi ohjailevat häntä.
Tony katsoi siis, että nämä asiat itsessään eivät toisi elämälle mielekkyyttä. Sen sijaan pitää itse olla oma herransa ja päästä kontrolloimaan sitä, mitä maailmalla on annettavanaan. Tässä vaiheessa on hyvä huomata, että Scarfacessa ”maailmalla” on hyvin raamatullinen merkitys. Maailma tarkoittaa kaikkea yleellistä, paheellista ja turmelevaa.
Nousu ja tuhon alku
Tony saavuttaa tavoitteensa ja pääsee uransa huipulle elokuvan puolivälissä. Tämä ilmaistaan myös katsojalle kohtauksessa, jossa Tony katsoo taivaalle ja näkee ilma-aluksen, jossa lukee ”maailma on sinun”. Tästä alkaa menestysputki, jossa Tony saa kaiken, mistä oli ikinä unelmoinut: rahaa enemmän kuin pystyi kuluttamaan, entisen pomonsa naisen ja kosolti valtaa.
Mikä parasta, Tony ei ole enää kenenkään renki, vaan istuu tasavertaisena liikekumppanina Amerikan isokenkäisimpien huumeparonien joukossa. Mikäli elokuva olisi loppunut tähän, elokuvan opetus olisi ollut ”raha ratkaisee” tai ”rikos kannattaa”.
Elokuva on kuitenkin vasta puolivälissä ja valmistautumassa näyttämään, että asiat eivät ole ihan näin yksinkertaisia. Käännekohtana Tonyn nousulle voidaan pitää sitä, kun hän jää kiinni rahanpesusta ja veronkierrosta ja uhkaa tämän johdosta saada vähintään kolmen vuoden vankilatuomion.
Tonyn vaikutusvaltainen liikekumppani Alejandro Sosa (Paul Shenar) tarjoutuu käyttämään suhteitaan, jotta Tony ei joutuisi vankilaan, mutta haluaa tältä vastapalveluksen.
Eräs toimittaja on saanut vihiä Sosan ja hänen kumppaniensa hämäristä liiketoimista ja aikoo paljastaa ne julkisesti televisiossa. Vastapalveluksena saamastaan avusta Tonyn tulee auttaa Sosan kätyriä Albertoa (Mark Margolis) salamurhaamaan tämä toimittaja.
Elämän tarkoituksettomuus
Tämän Tonyn kohtalon kannalta hyvin tärkeän kokouksen jälkeen tulee yksi elokuvan parhaista kohtauksista. Tony on Mannyn ja vaimonsa kanssa ylellisessä ravintolassa henkivartioiden ympäröimänä.
Tony ilmaisee Sosan luona käydyn kokouksen olleen ”yhtä paskanjauhantaa”. Saman keskustelun yhteydessä hän pitää seuraavan monologin (olen nähnyt parhaaksi karsia siitä pois kirosanat, joilla Tonyn muutenkin niin kaunopuheinen ilmaisu on runsaasti höystetty):
Tätäkö se on? Tästäkö kaikessa on kyse, Manny? Syömistä, juomista, naimista, imemistä, kokaiinin vetämistä? Entä sitten? Entä sen jälkeen? Olet 50. Mahasi näyttää säkiltä, sinulle kasvaa tissit, tarvitset rintsikat. Ne kasvavat karvaa, maksasi on täplikäs ja syöt tätä moskaa ja näytät samalta kuin nämä rikkaat muumiot täällä. Siitäkö tässä on kyse? Siksikö minä rehkin? Kerro.
Puhuessaan Tony tuo esiin kysymyksen, joka on olennainen muillekin kuin hänelle itselleen: ”Entä sen jälkeen?” Tonyn kohta alkavan jyrkän alamäen syynä ei ole veronkierto ja rahanpesusyytteet tai kokaiini vaan se, että hän ymmärsi, että kaiken vaivannäön jälkeen se asema, mistä hän on unelmoinut, ei tuonutkaan onnea. Riippumattomana ja menestyneenä oleminen ei riitä vastaamaan kysymykseen: ”Entä sitten?”
Tässä Tony on oivaltanut saman asian, jonka Paavali ilmaisee Ensimmäisessä Korinttilaiskirjeessä: ”Ellei kuolleita herätetä eloon, niin ’syödään ja juodaan, huomenna kuollaan'” (1. Kor. 15:32). Ihmisen olemaassaolon perimmäinen kysymys elämän mielekkyydestä ja merkityksestä löytää todellisen vastauksensa ainoastaan Jumalasta, sillä ”ihminen on Jumalan luoma ja Jumalaa varten luotu” (KKK, 27).
Ulkoistettu pahuus
Tämän jälkeen Tony solvaa vaimoaan, minkä seurauksena hän antaa Tonyn kuulla kunniansa ja jättää hänet. Tämän kohtauksen jälkeen kaikki ravintolassa olevat ”rikkaat muumiot” tuijottavat Tonyä. Vaikka Tony on tässä elokuvan kohtauksessa vankassa humalatilassa, hänen puheensa takana oleva käsikirjoittaja on selvästi ollut hyvinkin skarppina. Tony alkaa sättiä muita paikallaolijoita:
Mitä tuijotatte? Olette kaikki paskiaisia. Tiedättekö miksi? Teillä ei ole sisua olla mitä haluatte. Tarvitsette kaltaisiani. Tarvitsette kaltaisiani, jotta voitte osoittaa sormellanne ja sanoa ”Tuo on pahis.” Joten mitä te siis olette? Hyviä? Ette te ole hyviä. Osaatte vain piiloutua ja valehdella. Minulla ei ole sitä ongelmaa. Minä kerron aina totuuden – valedellessanikin. Sanokaa siis hyvää yötä pahikselle! Antaa tulla! Viimeisen kerran näette pahiksen näin.
”Hyvien ihmisten” on helppo ulkoistaa itsessään oleva paha Tonyn kaltaisiin suurrikollisiin. Kun sitten tällainen tavallinen kunnon kansalainen tekee väärin, hän voi aina puolustautua: ”en ole kuitenkaan samanlainen roisto kuin vaikkapa tuo huumekauppias tuossa”.
Tällä logiikalla paha on aina jossain muussa kuin itsessä. Kuitenkin meidän kaikkien sydämissä asuu se sama pahuus, joka on saanut aikaan ihmiskunnan pahimmat hirmuteot. Kaikki tarvitsevat anteeksiantoa ja parannusta.
Kohtalokas viattomuus
”Maailman” ohella elokuvassa tärkeä teema on viattomuus. Tonylle tämän viattomuuden tärkein symboli on hänen pikkusiskonsa Gina (Mary Elizabeth Mastrantonio).
Gina ihailee isoveljeään ja haluaa myös saada osansa maailmasta ja siitä, mitä sillä on annettavanaan. Tony haluaa kuitenkin varjella siskonsa viattomuutta, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että hän suhtautuu suorastaan kohtuuttoman suojelevaisesti tämän miessuhteisiin.
Kuten Manny ystävällisesti selittää Ginalle (ja katsojalle), Gina on Tonyn elämässä ”ainoa, josta on johonkin tai joka on puhdas”, minkä takia hän ei halua että Gina kasvaa hänenlaisekseen. Lopulta Tony menee jopa niin pitkälle että tappaa (kokaiinin vaikutuksen alaisena) parhaan ystävänsä Mannyn, joka oli karannut yhdessä Ginan kanssa. Viattomuus on myös syy Tonyn lopulliseen tuhoon.
Tony ja Alberto matkustivat New Yorkiin salamurhaamaan toimittajaa, joka oli vaaraksi Sosalle ja tämän liikekumppaneille. He asensivat kauko-ohjaimella räjäytettävän pommin hänen autoonsa ja aikoivat räjäyttää auton kun hän on matkalla pitämään puhetta YK:ssa.
Kaikkien odotusten vastaisesti toimittaja otti vaimonsa ja pienet lapsensa mukaansa, minkä johdosta Tony ei pystynyt räjäyttämään autoa ja tappoi Alberton. Tämä puolestaan sai Sosan lähettämään palkkatappajat Tonyn perään, mikä koitui hänen kuolemakseen.
Mikä sai Tonyn, joka oli tappanut monia ihmisiä ja pyörittänyt laajaa huumebisnestä kieltäytymään tappamasta yhtä naista ja kahta lasta ja näin sinetöimään kohtalonsa? Vaikuttaa siltä että paatuneisuudestaan huolimatta Tony näki hyvin selvästi että viattomuutta ja puhtautta on vaalittava.
Huomattuaan maailman tarkoituksettomuuden Tony kuitenkin joutui syöksykierteeseen, jonka aikana hän tuhosi itsensä ja läheistensä elämän.
Elämän synkkyys ja toivon kipinä
Elokuvan viesti maailmasta ja sen mielettömyydestä tulee pysäyttävällä tavalla esille elokuvan loppukohtauksessa, jossa Tony makaa hurjan tulitaistelun seurauksena kuolleena suihkulähteessä ja hänen yllään näkyy suorastaan ilkkuvana teksti ”maailma on sinun”.
Tony Montanan tarina käsittelee ajatuksia herättävästi ”maailmaa” ja päätyy runollisen synkkään opetukseen elämän mielettömyydestä.
Kristityllä on toivoa tämän synkkyyden keskelläkin, mutta elokuva ei itse tätä ratkaisua kerro. Se jää katsojan ja Jumalan väliseksi asiaksi.
Kirjallisuus
Katolisen kirkon katekismus (KKK) (2005 [1992]). Helsinki: Katolinen tiedotuskeskus.
Jumalapuhetta 