Suolalla on Raamatun kielenkäytössä oma, erityinen paikkansa ja suhtautuminen siihen on kautta linjan positiivista. Jo Mooseksen laissa suolalle annetaan hyvin ylevä merkitys kun sen sanotaan olevan ”Jumalan liiton merkki” (3. Moos. 2:13). Ehkä tunnetuin Raamatun suolaan liittyvä kielikuva on Jeesuksen vuorisaarnassaan esittämä kuvaus hänen seuraajistaan maan suolana (Matt. 5:13).
Markuksen evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Suola on tarpeellista. Mutta jos se menettää suolaisuutensa, millä te sen suolaatte? Olkoon suola teissä itsessänne ja eläkää sovussa toistenne kanssa” (Mark. 9:50).
Vähän samansuuntaisesti ohjeistaa myös Paavali kun hän sanoo kolossalaisille: ”Puhukaa aina ystävällisesti, kuitenkin sananne suolalla höystäen” (Kol. 4:6). Varsinkin Uudessa testamentissa suolaisuudella näyttää siis olevan uskossa pysymisen ja siitä rohkeasti todistamisen symbolinen erityismerkitys.
Jumalapuhetta 